Vapriikki-Vintage 2016 & Salon keikka

Koska tunnetusti järjestelmäkamera pitää aina kyllä roudata mukaan sekkailuihin, muttei sillä oteta kuvia erityisemmin koska sitä ei jakseta kaivaa laukusta, saavat puhelimen laadukkaat kuvat tällä kertaa riittää värittämään tarinoita. Järjestelmäkameran kyllä omistan, mutta hyvissä kuvaustilanteissa en jaksa alkaa säätämään asetusten kanssa. Mulle on helpompi olla kameran edessä kuin sen takana. Toki yksin seikkailleissa itse itsestään kuvienotto järkkärillä on myös hieman haastavaa, joten laadukkaat siipikuorisen iPhone neloseni kuvat saavat toisinaan värittää tarinoitani.

Tarinaa siis viime viikonlopusta, elämässä tapahtuu sen verran paljon etten ole vain yksinkertaisesti ehtinyt aiemmin postausta saada julkaisukuntoon. Anyhow, lauantaina reippaasti ylös seitsemän jälkeen, jotta ehti taas kerran lämpöpatukoissa ja mummohuivissa junaan ajoissa. Junassa ajan saa kulumaan kätevästi meikkaamalla, jos muuta ei keksi. Bonettiladyn asu vei suhteellisen isot kaksi kassia tilaa, joten niiden kuljettaminen mukana meni liikunnasta. Junamatkasta ei ole mitään erityistä kerrottavaa, se sujui ihan normaalisti ja jopa aikataulussa.

 Tampereella toimintajärjestys oli seuraava: Tiger - UFF - Fida - Vapriikki. Tiger kultatussien takia, joita heiltä ei tietenkään enää saanut. Sädekehäpäähine nimittäin kaipaa vielä hitusen kultaa ja koska en ole jaksanut alkaa metsästää kultaspraymaalia mistään, niin päätin käyttää grillitikkujen värittämiseen kultatussia. Yksittäin. Kyllä. Terapeuttista, jos ei muuta. Tampereen juna-aseman viereinen UFF ei yleensä tarjoa yllätyksiä, mutta tällä kertaa jos-nyt-taas-kerran-tsekkaa-tuonkin-kirppiksen-valikoiman-vaikkei-sieltä-koskaan-mitään-löydy -mentaliteetti osoittautui loistavaksi. Vintagepuolelta pisti silmään tummanpunainen samettimekko, jossa oli edessä strassikoristuksia. Pohdin pitkään jaksanko häntä sovittaa ja otanko vai enkö, mutta sovitusinto kasvoi epäilyä suuremmaksi. Mekko oli suurinpiirtein täydellinen. Olkaimia pitää vielä siirtää sivummalle ja takaa ihan yläreunaa avata, jotta vetoketju menee kokonaan kiinni. Täydellistä Helsinki Burlesque Festival -materiaalia!  Fidasta mukaan tarttui pari tekokukkaa, ruusupinssi tulevan projektin yksityiskohdaksi ja kirkkaan metallisen myrkynvihreäjakko, koska väri oli niin kreisi.

Vapriikki-Vintageen halusin lähteä lähinnä tuttujen, L'Amuseten historiallisten tanssien miniopastuksen ja Atelieri O. Haapalan takia, en niinkään vintagemyyjien vuoksi. Muutoinkaan en harrasta vintageliikkeitä. Löydöt tehdään kirpparilta muiden tavaroiden välistä, vierastan paljolti sitä, että ostettaisiin jotain (toki rutkasti kalliimmalla) suurista löytövalikoimista. Toki myyjäpuolen kävin läpi, mutta lähinnä silmäillen. L'Amuseten tanssihetki oli hauska, tosin bonettiladyn helma oli kovin epätaktinen, sillä sitä sai olla kahmimassa syliinsä ettei kukaan kompastuisi. Oman rokokoo/barokkipuvun työstö siintää tällä hetkellä mielessä kovasti, sillä historiallisten tanssien kurssi alkoi omalta osaltanikin eilen. L'Amuseten kevättanssiaiset kiinnostaisivat myös kovin, mutta samana päivänä olen Tampereella korsettikurssilla ja edellisenä iltana raadetaan Hylätyn Huvipuiston kanssa.

Samettiunelmamekko <3 

 Atelieri O. Haapalan kuvausseinä oli ihan huippu, vaikkakin jättihameineni ei ollutkaan järkeä käyttää rokokootuolia. Ystävätär upeassa itsetekemässään luomuksessa saapui myös kuvausnurkkaan juuri oikeaan aikaan, joten saatiin myös otettua yhteiskuvakin. Lopputuloksia odotellessa. Ehdin myös päivän loppupuolella kiertää itse museonäyttelytkin pikaisesti, muun muassa postinäyttely ja luontonäyttely vaikuttivat mielenkiintoisilta. Ehdin tutkia täytettyjä eläinystäviäkin jonkin verran. Karvaotukset on ihana, kettupuuhkat erityisesti. Haluan kuitenkin että turkikseni ovat käytettyjä, en että mua varten kasvatettaisiin viittäkymmentä kania jotta saisin turkin. Täytettyjä eläimiä, lintuja tai trofeita toivoisin sisustukseeni, vaikkakin aikamoisia pölynkerääjiähän ne ovat.

Bonettilady & Vapriikin aula. 

Lauantai-ilta meni kotiin matkustuksessa ja sunnuntain kuvausarsenaalin kasaamisessa. Sunnuntai oli pyhitetty autoretkelle Saloon studiokuvausten takia, toki reissuun yhdistin kaikki auki olevat kirpparit tapani mukaan. Seuranani toimi ompelijattareni ja nykyään aina monessa muussakin mukana pompoileva Lumria (naikkosen blogi täällä).

Ajatus studiokuvista jälleen kerran Jarno Lindholmin kanssa lähti Tampereen Radiokirppikseltä puoli vuotta sitten ostetusta flamencohameesta. Minä vahingossa flamencohameen. Siihen lisäytyä Dia Los Muertos -maskilla, hiusruusuilla ja ajatus siitä, mita studiossa halusin tehdä, oli valmis. KISS, tuo maailman kaikkeuden suurin ja kovin bändi, on opettanut jonkin verran koko kasvojen maalauksesta, mutta vain kerran aiemmin olen pääkallomaskin itselleni tehnyt Tampereen Horror 'n Tease halloweenspektaakkeliin kolme/neljä(?) vuotta sitten. Maskille piti jokatapauksessa varata reilusti aikaa ja ihan mukavasti aamun kolme ensimmäistä tuntia sen parissa vierähtivätkin. Kahdentoistamaissa päästiin matkaan.

Set-up. Stailaus, MUAH, rekviisiitta: Minä 

 Salon kirpparit ovat suhteellisen tuttuja, sillä aikoinaan mökkimme sijaitsi Kiikalassa ja isoäitini asuu Somerolla. Salon-Seudun Suurkippis oli mökkimatkojen pysähdyspaikka lähes aina ja viereisestä Lidlistä sai ruokaostokset suoritettua. Parhaimpia löytöjä Salon Seudun-Suurkippikseltä lienee punainen sateenvarjon mallinen seinävalaisin (joka tällä hetkellä on jo ylimääräisyyskasassa), muita en edes enää muista. Kirppis sijaitsee kätevästi moottoritieliittymän ja Salon keskustan välissä, kun sinne Piihovin liittymästä nousee. Kirppis oli aika ok-möh-jees jälleen kerran. Järkyttävän kylmä teollisuushalli, jossa osa pöydistä makuuttaa edelleen samoja juttuja, mitä kolme vuotta sitten. Löysin kuitenkin kaksi ruusumansettia, joista revin ruusut sädekehän koristeiksi, pari pinkkiä lumihiutaletta päähineisiin, vihreän perusmekon tuunattavaksi (jos kukaan tätä sanaa enää tässä maailmassa käyttää) ja vanhan retroherran, Kenwoodin Chef -monitoimikoneen! En tiennyt tarvitsevani toista monitoimikonetta, mutta sellainen tarttui mukaani. Oikeastaan hyvä niin, sillä tämänhetkinen yksilö ei aina jaksa jäykimpiä taikinoita vatkata vaappumatta uhkaavasti.

Salon seudun suurkippis ja minä ennen kuin tiesin tarvitsevani retroyleiskonetta. Ensimmäinen asia muuten, kun astui sisään kirpparille oli kassalla ollut nainen joka tuijotti mua suu auki kohtuuttoman pitkään... 

Kenwood Chef - the monitoimikuningas. Valitettavasti tosin tehosekoitinosuutta ei ollut enää olemassa. 

 Salon Aarresaari kirpputori (Vilhonkatu 22) on yleensä Salon matkan vakiokohde, Suurkirppikselle jaksaa matkata toisinaan kyllä kävellenkin (keskustasta matkaa noin kolme kilometriä) mutta Radiokirppis & Aarresaari sijaitsevat ihan keskusta-alueella joten niissä on helppo käydä aina. Aarresaaren valikoima oli nuiva, siihen nähden mitä itse metsästimme, ja ostokset rajoittuivat yhteen puoleen hintaan olleeseen matkamuistoviuhkaan  josta saa revittyä kankaan irti ja vaihdettua sen mieluisammaksi kankaaksi.

Aarresaari & viuhkaostos. Viuhkaprojektistakin voisi ehkä jaksaa ottaa tänne kuvia. Ehkä.. 

 Radiokirppis (Helsinginkatu 22) ehdittiin käydä läpi juuri ennen sulkemisaikaa eikä valikoima sielläkään oikein säväyttänyt. Löysin kuitenkin lisää mustia astioita lautasten ja mukien muodossa (jee, mustat astiat on se juttu, ei mitkään Arabia/Iittala/Yöktusina-astiat) sekä jännääkin jännemmän Tiikeri -miniryijyn, joka ehkä mahdollisesti päätyy johonkin projektiin. Ja jos ei päädy, se on muutoin vain kreisi yksityiskohta materiaalikassissa. Salossa on sijainnut myös aikoinaan Fida & Salon suurkippiksen kadulla Kirppis Basaari hyllykirppis, mutta niitä ei enää vuosiin ole ollut. Samoille hoodeille oli ilmestynyt kuitenkin vuosi sitten lähetyskirppis, joka viime vilkaisulta näytti siltä, ettei sitä enää olisi(?). Myös Vuohensaareen päin mentäessä on sijainnut yksi jonkinasteiseksi laatukirppikseksi itseään listannut paikka, oli puoliksi maalaisromanttisen uuden tavaran myymälä, mutta paikan nimeä & sijaintia en nyt muista. Ei ollut tosin mieleeni yhtään, joten eipä ihmekään etten paikkaa ole muistiini sen tarkempaa tallentanut.

Ennen kuin löysin Tiikeri -ryijyn 

 Kuvauksissa meni luonnollisesti kolmisen tuntia, sillä kuvattiin Dia los Muertos -setti, Miran setti kun vaihdoin meikkejä ja glamourleidi sarvet & turkispuuhka -setti. Viime aikoina sarvikuvia on näkynyt siellä ja täällä ja kun Turun Kontista sarvet löysin, halusin luonnollisesti ne ostaa kuvissa käytettäviksi. En tosin halunnut tehdä perustusinasarvikuvia, joten ideaa sarvien käyttöön piti etsiä hetken aikaa. Turkikset, erityisesti kettupuuhkat, ovat rakkautta <3 En haluaisi kuitenkaan missään nimessä tilata turkistilalta kuuttakymmentä kettua kasvatettavaksi turkistani varten, vaan vintage on se juttu. UFFin turkisvalikoima talvisin esimerkiksi aika mittava, joten olemassa olevaa materiaalia on jo aika paljon.

Muotoja nuoleva mekkoseni. 

Behind the scenes -kuvatus. Lumrian ottama. 

Sarvet & jääkettu <3 

 Kotimatka sujui väsyneesti, mutta Piihovin kanakantarellipastan ja överihintaisen laskiaispullan jälkeen emme ajaneet ojaan. Lopullisia kuvia lätkin näkyville, kun olen ensin a) ehtinyt valita muokattavat ja b) kuvaaja on ehtinyt tehdä niille taikojaan. Kuvilla tosin ei sinänsä ole mikään kiire.

 Loppumainintana tiistaina suoritettu Turkulaisen haastattelu, se ilmestyy keskiviikon 3.2 lehdessä ja Kårenilla kirppistellään taas ensi sunnuntaina, 7.2.2016!