Rönsyileviä kevätajatuksia

Elämässäni on yleensä päällekkäin monia, monia eri asioita ja viime aikoina on ollut suhteellisen kiirettä. Samaan kiireeseen kuuluu toki myös epäsäännöllisen säännöllisesti pääni sisälle ilmaantuvat kysymyspilvet ja elämänepäilyt siitä, mitä haluan oikeasti elämässäni tehdä. Opiskelenko oikeaa alaa? Miten paljon elämässä pitäisi saada aikaiseksi? Miksi toisinaan tuntuu aivan liian vanhalta opiskelemaan? Miksi vastuu vanhentaa? Koska ehdin tehdä elämässäni kaiken? Mikä on kaikki?

 Viime lauantai meni Helsingissä Burlesque Blossomissa uusia burleskitulokkaita tiiraillessa. Löysin Hylättyyn Huvipuistoon ne kevään puuttuvat palaset ja muutamaa varmistusta lukuunottamatta kattaus on jo aikas mahtimuikea ja kohta kokonaan esillä. Tallinnan huikea burleskiosaaja Miss Chrissy Kiss saapuu meille esiintymään ja pitää lauantaina muutaman työpajan.

Itse tehty 'Summer' headpiece vieraili Helsingissä. 

 Teekutsujen promokuvauksen saldokin on jo saatu ja painomateriaalien työstö on meneillään. Ohessa kuva, joka oli pakko toteuttaa sillä ilmeeni on juurikin tuossa kuvassa niin kaunis että ystäväni Paint riensi apuun kuvaa parantamaan.. Alkuperäinen kuva on Jere Satamo Photographyn ja sain sotkemiseen ihan herran luvan (;

Hylätyn Huvipuiston yhdistysasioita on hoidettu kovaa kyytiä eteenpäin. Tänään palaveroitiin Daisyn kanssa Hus Lindmanin kakkubuffetissa tiistaiskumpan äärellä. Ehdottomasti parhaat kakut olivat passionhedelmäkakku sekä pavlova, ojoij <3 Aamun tosin aloitin yritysneuvonnasta ja täytyy sanoa että Yrityspalvelukeskus Potkurin veroasiantuntija Terttu oli aivan mahtava. Jo toisen kerran yrityskiemuroissa olen löytänyt henkilön, joka on asiantunteva, ystävällinen ja avulias. Kyseisestä palvelusta olisi maksanutkin mieluusti, tätä lisää! Toisinaan yrittäjyyden pakkopullaosasto voi myös olla sangen nautinnollista.

Kakkubuffet, ojoij

Se on verho, pian se saattaa olla jotain aivan muuta.. 

Pikakirpputorikierros tarjosi tänään verhot, joista saattaa olla tulossa asu Teekutsuja ajatellen. Saattaa, jos itseni saan ompelukoneen ääreen. Enemmän osaan tutkailla inspiraatiokuvia Pinterestistä (Lady Winkheart muuten olen sielllä) tai netistä ylipäätään. Matkaan tarttui mukaan myös omituinen Tikiapinapatsas, joka selkeästi kuvaa 'See no evil, hear no evil, speak no evil' - tilannetta. Kaikki ilmeet kuuluvat siis samaan patsaaseen. Tikikuvaukset joskus tai trooppinen teema Hylättyyn saattaisi toimia.

See no evil. 

Hear no evil. 

Speak no evil. 

Lauantaina on luvassa ainejärjestöni vuosijuhla jonka sillikselle metsästän Arnoldsin naminamisdonitseja. Sunnuntaina pitää testata uusi kilpaileva kirppistapahtuma Korttelikirppis ja silloin on jälleen myös Skanssin Pop-up kirppis. Ensi viikon viikonloppuna onkin jo vuorossa Helsinki Burlesque Festival ja Tampereelta ostetun paljettimekon olkaimien siirto on edelleen tekemättä.. Toki nettimaailmani banneri kaipaa myös pientä fiksausta, mutta katsotaan koska järkevä kuvien muokkailu inspiroi.

Erityistä hilpeyttä saivat aikaiseksi tänään kaksi asiaa: Ihan täysin mulle sopiva käytetyn muovikassin valinta Pelastusarmeijan kirpputorilla myyjän toimesta sekä se, että Kärsämäen Valinta muuttaa ja / tai avaa uuden kierrätysmyymälänsä Aninkaistenkadulle. Mahtavaa! Kyseinen kauppa on lahjoitetun tavaran kirppis, mutta hinnat eivät päätä huimaa ja esillelaitto on aina ollut oikein kaunista, joten uskon että myymälä tulee Turun keskustassakin menestymään. Minulta liike saa ainakin täyden tuen sillä kirppis Leaf -centerillä on ollut todella hyvä. Lisäksi kyseisen kirpputorin toiminta on Tsemppi ry:n eli Turun seudun mielenterveyspalveluyhdistyksen toimintaa, joka myös on toki positiivinen asia. Avajaisiin toki menen, jos niistä tarpeeksi ajoissa kuulen (;

Aninkaistenkadun huisi ikkunamainos, jonka ohi kuljin tänään aivan vahingossa. 

Olen kokoa Oikein Hyvä.

Yritin kehitellä jotain 'etkö osaa käyttää mittanauhaa' -otsikkoa, mutta se ei vaan jotenkin toiminut.
Aiheena siis se, mikä ihme ihmisiä vaivaa nettikirpputoreilla. Alustavien varausten (AV), yksityisviestien (YV) ja myynnissä myös muualla (MMM) käyttäminen ei tuota ihmisille yhtään niin suuria ongelmia kuin se, että vaatteesta on ilmoitettu vain senttimitat. Silloin tuntuu, että maailma kaatuu ja pimenee osan silmissä täysin.

 Onhan näitä muitakin tilanteita olemassa. Vaikka myyjän oltaessa, kun etsitään lapsille vaatteita. Tai vaimolle. 'Menisköhän nä mun vaimolle?' No miten olisi, jos kertoisit hänen mittojaan. 'Tarvitsisin meidän todella hoikalle, mutta ihanalle Jarkolle nyt vaatteita, hän on kuusi vuotta mutta on kyllä paljon pidempi kuin ikäisensä.' Kannattaisi ehkä ottaa se lapsi mukaan sinne kauppaan, eikä laittaa koko maailmaa arvuuttelemaan onko tämä ja tämä nyt hyvä.

Varsinkin, kun vaatteiden kokomerkinnät ovat toisinaan aivan tuulesta temmattuja.

Omassa vaatekaapissani on vaatteita joissa ei ole kokomerkintää, merkintä ihan täysin hepreaa, se on S tai M tai L tai XL tai 40, 42, 38, 36, 40. Mikäköhän se oma ihan oikea kokoni sitten on? En tiedä, eikä toisaalta kiinnostakaan. Vaatteista oppii näkemään silmämääräisesti meneekö se itselle vai ei. Mutta sitä enemmän arvostan senttimetrien magiaa. Siis lukuja, matematiikkaa. Siksi mittajärjestelmä on kehitetty, että asioiden kokoa voitaisiin vertailla. Tämä ei vain tunnu menevän ihmisten ymmärrykseen, enkä todellakaan ymmärrä m i k ä  o n  o n g e l m a n a.

 Miksi senttimitat vaatteesta pitää ilmoittaa? Siksi, että vaatteet ovat hyvin erikokoisia, samoin ihmiset. Olen useampaan otteeseen, vaikka myyntikohteessa on lukenutkin mitat vaatteesta, saanut kommentteja 'mitä kokoa tuo niin kuin vastaa?'. Kysymykseen on toisinaan lähes mahdotonta vastata, sillä kaikissa vaatteissa ei ole kokoa. En ymmärrä mikä ihmisten ajattelumallissa menee väärin. Jos mekossa lukee 'on kokoa L' se on todella epätarkka ilmaisu. Kenen L? Miten niin L? Mitä tällä tarkoitetaan? Siksi mittanauha on ystävä.

 Oli vaatteen koko mitä tahansa, on vyötärön koko 68cm silti 68cm vaikka vaate olisikin kokomerkinnältää 34 tai 40. Toki voi olla, että joku käyttää vain tietyn merkin vaatteita ja tietää samantien että se koko L on se mikä mahtuu, mutta senttimittojen ilmoittamisella pitäisi ainakin välttyä jatkokysymyksiltä 'kerrotko vielä mitat'. Toisin on kuitenkin välillä käynyt. Senttimitat herättävät lisää kysymyksiä.  Huisein kommentti tähän mennessä tuli tämän vuoden puolella yhteen rinnat kivasti esille tuovaan henkselimekkoon, josta olin ilmoittanut mitat ja sen, että kokomerkintä oli tyyliin 14 (merkki Helium, kevyt kuin mikä siis, eikun..).

Ostaja: 'Siis mitä kokoa toi niinkun vastaa?'
Minä: 'Hyvin vaikea sanoa, mutta siksi senttimitat olen ilmoittaunutkin (:'
Ostaja: 'Peittääkö toi polvet? Kuvasta ei nää.'
Minä:  'Kyllä se mulla ainakin peittää, mutta tottakai riippuu sun pituudesta.' (Mitta rintojen välistä helmaan on btw ilmoitettu).
Ostaja: 'Kuinka pitkä sä oot?' 

Voihan vaatteet. Lady Winkheartin peruskokonaisuus, kirpparilta tietty! Kuva: Jarno Lindholm 

Tässä kohtaa teki mieli kysyä etkö osaa mitata vai pitääkö mun nyt laskea sun rinnanalus - polvet väli ja kertoa, että meneekö tämä nyt sulle vai ei. En ymmärrä, miten tilanteesta sai niin vaikean.

 Siksi. Senttimitat rules, kokomerkinnät eivät.* Tärkeintä vaatteiden kanssa on myös se, että niissä on mukava olla, ei se, että mahdutko kokoon 38 vai et. Kokomerkintä yrittää olla suuntaa-antava. Kokomerkintä ei ole määrittele sua ihmisenä eikä kerro että olisit muita huonompi. Vaatteiden kuuluu olla sunlaisia, ilmentää sua tai olla ilmentämättä, jos et halua erottua. Joten kokomerkintästressi on ihan turhaa.


*(Toki eBaysta tilatessa senttimitatkin saattavat olla aivan jotain muuta mitä pitäisi, mutta niinhän ne kohteiden kuvat muutoinkin.. )

Ps. Yleensä myyn omia ylimääräisyyksiäni esimerkiksi facebookin rokkikirppiksellä tai pin-up -kirppiksellä. Joskus hyllykirpparilla. Suurimmaksi osaksi tosin ihan Hylätyn Huvipuiston burleskikirppiksillä tai Kårenin Kirppiksillä. Itseasiassa olen muuten burleskikirppiksenkin facebookiin aikoinani luonut, mutta jätin sen lopulta julkaisematta suuremmalle yleisölle.

 Myyntikohteita nettiin ladatessa kannattaa muistaa: 

1. Hyvä kuva (mulla tosin usein kaikkea muuta kuin hyvä, mutta kauppa on käynyt. Joidenkin tuotteiden värejä on ihan mahdotonta saada ainakin puhelimella näkymään oikein kuvassa). 

2. Jos kuvassa ei ole tuotteen oikeaa väriä, niin muista mainita se myös! (Ei ole koskaan kivaa 
ostaa tuotetta joka näyttää kuvassa oranssilta ja onkin luonnossa keltainen, muista mainita se.)

3. Jos tavarassa on vika / virhe / likaa / reikä, mainitse se myös, rehellisyys kannattaa. Esim. vintagessa vanhuus tekee taikojaan, muttei se tarkoita, että vaate olisi silti samantien roskiskamaa.

4. Kerro vaatteissa materiaali, merkki sekä kokomerkintä, MUTTA ilmoita aina myös senttimitat!
Hyvät ovat yleensä olka-helma, vyötärön leveys, lantio, kainalo -kainalo, olka-hihansuu sekä oma ilmaisuni tissiväli-helma. Toki riippuu täysin vaatteesta, mitä kannattaa ilmoittaa. (:

5. Kerro postikulujen määrä tai tee niin kuin itse teen - sisällytä ne jo valmiiksi myyntihintaan.

6. Jos lähetät jotain särkyvää, muista pakata se hyvin. En itse harrasta postin valmispaketteja vaan kaikkea muuta mitä kaappeihin on sattunut kerääntymään: hyvän postituslaatikon löytää pahviroskiksesta jos omista nurkista ei löydy, kuplamuovia olen säilönyt postitusten varalta ja teippi on tärkein kiinnityskaveri. Sanomalehdellä pehmustaminen onnistuu myös hyvin.

7. A. Jos tuote menee postiluukusta:  Itse suosin postissa juoksemisen sijaan sitä, että ostan aina itselleni arkeittain 2€:n merkkejä  (edit, nykyään 2,2€:n merkkejä tai jotainsinneppäin) ja punnitsen vaatteet keittiövaa'allani, näin vaatteet saa heti matkaan kun maksu näkyy tililläni. Suosittelen myös toimintamallia kaksi,  jossa otat vaatteet mukaan lähikauppaan ja lainaat hetkisen hedelmävaakaa - paino selvitetty.

 7. B. Jos tuote menee pakettina: Käytän itse yleensä pakettiautomaattia, sillä sillä välttää postin jonotuksen ja paketin voin viedä koska tahansa. R-kioskilta tosin saa myös nykyään jonkun paketin lähetettyä ja muitakin vaihtoehtoja (Siwa / Valintatalo -paketti) on. Pakettiautomaatti on myös ollut hitusen halvempi kuin postin kautta lähetetty paketti. Toisinaan pakettiautomaateissa on myös tarjouksia ja paketin voit lähettää myös toiseen pakettiautomaattiin. Muista tulostaa kuitti, jotta voit ilmoittaa lähetystunnuksen asiakkaalle!

 8. Älä lähetä kirjettä / pakettia ennen kuin maksu on oikeasti näkynyt tilillä.

9.  Muista ilmoittaa ostajalle, kun lähetys on matkalla. Paketeissa ilmoita myös lähetystunnus, jotta vastaanottaja voi seurata paketin kulkua netistä. 

 Ostajana suosittelen olemaan maksun kanssa nopea, jottei se unohdu ja paketin / kirjeen saavuttua kuittaamaan sen lähettäjälle, että perille on tullut. Ja tekemään kauppaa!

Ps. Helsingissä järjestetään sunnuntaina 17.04 Pin-up -kirppis. Sinne! 

Sydämiä ja synkkyyttä

Ystävänpäivä.

 Päivä, jonka kunniaksi leivoin vadelmakuorrutteisen mustikka-kookoskerma-valkosuklaa -juustokakun. Omnom.

 Päivä, jona on viimeinen mahdollisuus laittaa se Hylätyn Huvipuiston -hakemus meillepäin. Ohjeistuksen löydät täältä. Toimi ennen klo 23:59!

 Oheen vielä muutama vuoden takainen kuva syrämen kera. Ja mun. Sydän on muuten taas vaihteeksi Turun Kaupunginteatterin muuttoroskalavalta. Asuin siellä aika usein, koska hyvää kamaa ja suoraan roskikseen (mitä en edelleenkään ymmärrä).

Ystävänpäivän ei tarvitse olla överipinkki ja pörröinen, synkempikin versio käy varsin mainiosti. <3
Viikonlopun kirppissaldoihin palaan seuraavassa päivityksessä / nettisivutekstissä (:


 Kuvat: Janne Lehtilä
Idea, MUAH, stailaus: Lady Winkheart
Ja sydän toki omasta kaapista.

Kreisiä kirppismatkailua

 Pohdin pitkään Voipaalan taidekeskuksen taidenäyttelyyn lähtemistä Atelieri O. Haapalan kuvaupisteen vuoksi, mutta neljän tunnin matka versus tunnin näyttelykierros & Haapalalla oli sama tausta kuin Vapriikki-Vintagessa joten se reissu jäi väliin. Helsinki Burlesque Festivalilla kun on vielä mahdollisuus O. Haapalan kuviin. The Girl King- elokuvan puvustamon kirpparilta (jolla muuten eipä oikein edes mitään vaatteita ollut, lähinnä materiaalia, kankaita, nauhoja, nappea ja lämpösukkahousuja) ostettu aamutakki lähtee Haapalan kuviin. Pelkkä kangas oli maksanut 200€. En muista millään mille roolihahmolle takki oli suunniteltu, mutta sen alla kuului käyttää punaista raakasilkkistä pitkähihaista lattiaan asti ulottuvaa mekkoa, se tosin jäi omalta ostoslistaltani pois. Aamutakki oli muutoinkin keskeneräisenä eräällä vaatetangolla ja kun hoksasin kysyä sen kohtaloa, yllätyin kovin. Takki oli kursittu kasaan hakaneuloilla ja Lumira saikin ihastuttavan ja riemastuttavan projektin ommella takin saumat kiinni siinä onnistuen loistavast. Vaikka aamutakki on ollut jo vuoden valmiina, ei sekään ole päätynyt vielä kuvauksiin. Jostain syystä alasti hilluminen aamutakissa jossain kauniissa luonnonpaikassa kiehtoisi kuvia ajatellen. Tosin takkia ei voi metsään viedä, sillä muutoin laahuksesta saa irroittaa ikuisuuden metsänosia..  Muutoinkin taidekuvia on helppo katsoa, mutta kun niitä lähtee rakentamaan itse huomaakin kuinka järkyttävän paljon duunia se vaatii. Tai älyttömiä kikkailuja.

You see my thights. Kaunis ympäristö, mutta keskittykää överihienoon aamutakkiin <3 <3

Koska lauantai ei mennyt edestakaisin Suomea ajellessa, meni se kirppiskierroksen parissa, sillä Pelastusarmeijan Kirpputorit olivat mukavaisesti järjestäneet lauantaille kaikki tuotteet -50% päivän. Ahne kun olen (tai aarteidenmetsästyshaluinen) piti kiertää kaikki neljä kirppistä, siinä ohessa tosin meni myös Hassinen sekä Länsikeskuksen Kirppis-Center. Löytöjä tuli tehtyä takapenkillinen - hups. Useimmiten kirppisreissuilta löytyy pari juttua, toisinaan ei mitään, mutta jos kerralla löytää hirmuisen paljon erikoisuuksia ja tarpeellisiakin asioita, se tavaramäärä ahdistaa kyllä. Tulee olo, että miksi näin paljon, tarvitsenko näitä todella, vaikka suurin osa ostoksista oli kyllä täysin järkeviä. Muovikukkia löysin hurjanhurjasti, päähinematskuja siis, samoin materiaalia erääseen esiintymisasuun. Pari kangasta ompeluprojekteihin, ilmoitustaulu Kårenin Kirppikselle, jotta k a i k k i ostostelijat löytävät tulevaisuudessa myös Argentiinasalin puolelle (myyjiä on siis itse juhlasalissa sekä talon toisessa päässä, kahvilan ohi kuljettaessa, löytyvästä Argentiinasalista). Yhteistyökumppanikuvioita Kårenin Kirppiksen suhteen on taas saatu myös eteenpäin, joten katsotaanko toteutuuko ylimääräisyyssuunnitelmani jo seuraavalle kerralle.

Sanokaa feikkikukka.

 On asioita, joita kirpparilla käydessään ei ikinä tajua katsoa, ellei tee itselleen ostoslistaa jota en tee kirppareilla käydessä about ikinä. Olen kuitenkin niin monta kertaa ollut katsomatta kehyslaatikoita, ettei mitään järkeä joten lista on ollut pakko tehdä. Fanikuvat, siis burleskiartistien yms, pitäisi saada seinälle ja kuvat ovat kaikki hippasen erikokoisia, joten on pitänyt listata kalenterin takasivulle kuvien koot jotta osaa kehyksiä katsoessaan mitata sopisiko tämä juuri sille kuvalle (kyllä, mulla on mittanauha ollut viime aikoina aina käsilaukussa). Löysin kuin löysinkin kahdet sopivat kehykset, jee!, vaikka perusmustia kehyksiä ei aina ihan joka paikasta löydäkään. Uusin kuva, Ivizia Dakini, sekä Raquel Reed tulevat nyt mahtumaan seinälle. Vahinko-ostoksena löytyi myös juuri suunnattuani kassalle söpöset lautaset, Kathie Winklen käsialaa, Rose Glen on ilmeisesti mallisto. Soveltuivat hyvin ystävänpäivän vadelmakuorrute mustikka-kookoskerma-valkosuklaa -juustokakun nauttimiseen.

Mustat astiat ovat enemmän mun juttu, mutta niin ovat ruusutkin. Ja turkoosi ainakin tänä keväänä.

 Randomeihinmpiin ostoksiin eiliseltä kuului vanha kamera, joka tuntuu täysin lelulta, mutta todennäköisesti oikeasti toimii. Kodak Instamatic 133-X. Alkuperäinen boksi, käyttöohjeet, takuulappu ja kaikki. Ostettu Anttila Oy:stä 24.12.70. Ironista mutta ajankohtaista, sillä Anttilahan mitä ilmeisemmin palaa kuitenkin takaisin Turkuun. Posliininen keksipurkkitalo löytyi myös. Olen kerran saman sarjan purnukan ostanut ja leiponut sen täyteen keksejä tuparilahjaksi, joten samaan tarkoitukseen ajattelin käyttää tätäkin yksilöä.

Filmin metsästys alkakoon.

Skanssin Pop-Up -kirppiksen tsiikailin myös pikaisesti läpi nyt sunnuntaina löytäen tulevaan Inkatemppeliin rekvisiittaa. Tai ehkä se tulee vain kuvauskaveriksi, ken tietää. Mutta mahdottoman khuul tapaus oli. Muutoin kirppis oli lähinnä täynnä H&M -jne-plaa-plaa-plaa -vaatetusta jota edelleen kartan sekä leluja ja muuta superhighsisustusfashionkamaa, joka vain ei ole mun juttu.

Inka-maya-ya-yayaa.

Vapriikki-Vintage & Atelieri O. Haapala

Kuvat ovat tulleet. Kannatti raahata kaksi jättikassia tavaraa vain yhtä tapahtumaa varten julkisilla Tampereelle koska lopputulos on <3

 Seurana Karoliina Bones and Lilies -blogin takaa.  Karoliinan asu itse tehty, oma bonettini on oma tekemäni. Muut osat asustani kirppikseltä.

Atelieri O. Haapala lopettaa projektinsa huhtikuussa, joten hitusen mietityttää pitäisikö tulevana lauantaina suorittaa vielä pieni seikkailuretki I got you under my skin -näyttelyn avajaisiin kuvien toivossa. Saattaa olla, että retki tapahtuu, sen verran upeita kuvia projekti ottaa.

Pirulliset Bileet

Yksi vuoteni ihan-must tapahtumista on Pirulliset Bileet -kiertue, joka pidetään Amarilloissa ympäri maan. Ensimmäinen PB -tapahtuma löytyi muistaakseni Lucky Hellin, ultimaattisen supermiekannielijättären kautta, sillä hän on oli kiertueella mukana keväällä 2013. Kyseisenä keväänä Turussa oli vielä Amarillo, joten meiningeistä saattoi nauttia ihan kotikaupungissaan. Iltaman juliste on edelleen jossain kätkössä tallella. Esiintyvinä artisteina toimivat Lucky Hell sekä Jussi Paradise.

Le juliste.

Official matskua.

Yksi harvoja kertoja, jolloin olen yrittänyt käyttää leopardi-kuosia.
Ei vaan oo mun juttu.

Seuraavana keväänä porukkaan sotkettiin mukaan Loulou D'vil, Suomen menestynein burleskiartisti, joka muutti viime vuoden loppupuoliskolla Las Vegasiin, mutta ehti sitä ennen poiketa vielä Hylätyssä Huvipuistossakin esiintymässä. Loulou on voittanut 'burleskin maailmanmestaruuskilpailut' eli vuoden 2013 Miss Exotic World -tittelin. Kevään 2014 iltamassa pyörähdin jälleen Turussa sekä Porissa, mutta seuraavien keväiden osalta piti matkata muille maisemille.

Lucky, Winkheart & Loulou.

Materiaalia kotiseinälle. <3

Viime keväänä pyörähdin Porin Amarillossa. Koska Lucky Hell oli jo tuossa kohtaa kiinnitettynä Pariisin Lidoon (voin viime kesänä siellä interraililla vierailleena kertoa, että APUA MIKÄ SHOW! Menkää katsomaan. Aivan ultimaattisen ammattitaitoinen ja ällistyttävä meininki) viihdyttivät kiertueella Loulou, Jussi Paradise sekä The Baron. Samalle keväälle oli myös taituroitu Pirulliset Bileet -menu, josta saattoi valita Loulou D'vilin burgerin tai muuta hyvää ja jännittävää. Muistaakseni joku chilimangosmoothie oli silloin listalla ja siitä pidin kovinkin. Iltamassa oli myös ensimmäisen kerran käytettävänä Photobooth -valokuvauspiste, jossa sai ikuistaa itsensä ilmaiseksi ja jaettiimpa esityksien välissä myös popcornia sekä hattaraa - olihan teema Pirullisten Bileiden päälle vielä Pirullinen Tivoli.

Silloisen illan outfit.

Photboothin hyväksikäyttöä ensimmäisen kerran koskaan.

Pirullisten Bileiden mainonta ei päätä huimannut tänä vuonna. Muistin tammikuun puolessa välissä googlata bileiden nimellä ihan omasta kiinnostuksestani, sillä muistelin Luckyn kertoneen viime vuonna että showsarjalle oli luvassa tulevaisuudessa vielä jatkoa. Löysin S-ryhmän jonkinasteiset sivut ja kiertueaikataulun - ensimmäinen bilesetti olisi ollut parin päivän sisään Helsingissä.

 Helsingissä ravaan toisinaan muutenkin joten ajattelin taas Poriutua bileiden vuoksi myös tänäkin vuonna, mutta harmillisesti bileet oli ajoitettu juuri epäsopivasti Helsinki Burlesque Festivalin päälle. Piti keksiä toinen kaupunki ja valitsin Tampereen kohteeksi. Alunperin olin lähdössä matkaan yksin, mutta Lumira tarttuikin loppuvaiheessa mukaan haaviin koska satuimme vahingossa olemaan molemmat yhtä aikaa Tampereella.

Odotin perinteistä PB:n menua, mutta tällä kertaa valikoimissa oli pelkkä kokoa-itse-hampurilaisesi-vaihtoehto. Tarjoilijamme ei aivan ollut kartalla asioista koko iltana. Juomatilaukseen ei tullutkaan jäitä, vaikka pyysin ja hampurilaisannoksen ekstrajuustoa, tai oikeastaan sitä ainutta juustoa joka piti erikseen tilata, ei tullut ikinä. Hampurilaisen sämpylä oli kivikova ja ruoka haaleaa, kun se pöytäämme saapui. Alkusnäcksit sentään toimivat, mutta olisin toivonut itse ateriaan monipuolisempaa salaattia. Jäävuorisalaattia oli nimittäin sekä mozzarellatikkujen kanssa, että hampurilaisen välissä että hampurilaisen vieressä.

 Ilta oli suhteellisen epäselkeä rakenteeltaan. Netin tekstin mukaan illan aloittaa näyttävä tulishow ulkona, mutta sitä ei missään kohtaa juonnettu alkavaksi. Sen sattui huomaamaan jossain kohtaa. Muutoinkin esitykset popsahtivat esiin vähän hassusti, se että asioita juonnetaan alkavaksi on aika kova juttu. Nettisivun, sen ainoan tietolähteen mukaan 'Ivizia Dakinin (USA) show yhdessä lemmenkipeän pupun, Jussi Paradisen kanssa saa posket punottamaan takariviä myöten.'
 Ivizia ei esiintynyt yhdessä Jussin kanssa, Jussi oli esityksen aikana vieressä vaahtosammuttimen kanssa.  'Pukeudu näyttävästi ja voita palkintoja. Häikäise jäätävän seksikkäässä valkoisessa tai lumoa liehuvana liekkinä. Ikuista asusi ja kaverikuvat Partybooth-valokuvakopissa ja varmista, että näky poltetaan bilettäjien verkkokalvoille ja sosiaaliseen mediaan. Eniten tykkäyksiä saaneet kuvat palkitaan Amarillon lahjakorteilla vielä saman illan aikana!' Mitään lahjakortteja ei missään kohtaa kenellekään kyllä annettu.  'Illan maestrona toimii taiteilijan, showmiehen ja lävistäjän Jussi Paradisen alter ego Poopoo.'  Jussi ei sanonut illan aikana mitään. Joten tuotannollisesti joko jossain on vikaa tai joku on halunnut kertoa asioista epätavallisen mahtipontisesti netissä. Katteettomat lupaukset ovat vaan vähän sellainen juttu, mitä en hirveästi arvosta.

Lady Haloheart & Ivizia Dakini.

Lisäksi netissä luki että iltoihin on vapaa pääsy ja / tai S-etukortilla sinne pääsee ilmaiseksi, mutta mitenpähän sitten kävi. Ulkona tapahtuneen tulishown (21:30) jälkeen ilta jatkui vasta tunnin päästä sisällä tapahtuneella tulishowlla josta jatkettiin Rudirokin beatboksaukseen. Beatboksauksesta juonnettiin Komediasirkuksen esitykseen (mm. käynnissä olevalla moottorisahalla jonglöörausta) jonka loputtua juonnettiin, että ilta jatkuu alakerran yökerhon tiloissa. Yökerhon liittyminen iltaa selvisi jo yli puolen tunnin ruokaodottelun aikana sillä lähdin itse etsimään photoboothia tilasta ikuistaakseni asukokonaisuuteni. Kuvauspisteen sanottiin olevan alakerrassa, joka ei tokikaan ollut auki vielä kymmeneltä.

 Noh, se osapuoli joukkiostamme joka jo heti tultuaan totesi ettei kyseisen Amarillon ruoka ole ihan parhaimmasta päästä (oli valitettavasti oikeassa) lähti kotiin ja Lumira & meitsi jatkoimme alakertaan pakaasiemme kanssa. Tokihan, mitä eräs porukastamme epäili, alas maksoi sisään erikseen. Siis juhlat oli tänä vuonna jaettu kahteen osioon, jossa ensimmäinen oli ilmainen ja siitä viimeisestä Ivizian ohjelmanumerosta piti maksaa yökerhon sisäänpääsymaksu erikseen. Siinä maksullisuudessa ei ole ongelmaa, mutta siinä on että netissä mainittiin 'ilmainen  / s-etukortilla ilmainen sisäänpääsy' on. Ymmärrän täysin, että USA:sta tuotu artisti maksaa, kuten muukin illan ohjelma eikä 7€ ole siitä lystistä oikein mitään. Mutta asioista informoiminen olisi äärettömän tärkeää.

Ivizia pääsee seinälle.

Photoboothin takaseinä oli tällä kertaa valitettavasti musta, joten suurin osa ihmisistä / asuista hukkui iloisesti taustaan. Kuvakehyksien mainosten asettelu oli myös tänä vuonna vähän åt skogen, sillä vasemman alareunan liekki peitti yhdestä kuvasta suuren osan kulmaa ja muut mainokset eivät olleet marginaalissa vaan kuvan päällä. Positiivista toki on se, että kuvausmahdollisuus ylipäätään on ja että kuvauskopissa roikkuminen ei maksa mitään. .

Joka tapauksessa Ivizian tulishow tuli nähtyä, tulityöskentelyinnostus nosti taas päätään. Sain yhteiskuvia ja minut muistettiin vielä muutama vuosi sitten Logomolla pidetystä Cirque Erotiquesta. Huisia! Illan aikana tuli myös Lady Winkheartin faneja vastaan ja nyt olen kirjoittanut pikanimmarin Viikkarin lyijytäytekynällä HH:n promokortin taakse. Huulipunajälkeä yritin myös tehtailla, mutta uusi sävy oli niin hyvää ettei siitä irronnut korttiin kunnon jälkeä. Terkkuja vielä, olisin halunnut kyllä liittää teidät iltaseuraksemme, mutta koska teillä oli niin kiire niin ehkä joskus toiste :*

Lopputiivistys: Kaikki ketkä arvostavat ammattitaitoista tulitaidetta niin Ivizia on näkemisen arvoinen.

Kuvamössöä photoboothissa.

Turkulaisen haastattelu

Hahaa, sieltähän se teksti löytyi - tosin Helsingin Uutisten nettisivulta.
Turkulaisessa, painoversiossa, jutun pitäisi olla lauantaina. Mutta jos ei sinne asti jaksa odottaa, tekstiä voi tsiikailla ihan itse sivustolta täällä. Puolitoista tuntia vietin kahvilassa toimittajan kanssa ja suhteellisen paljon on pitänyt tiivistää höpöstelyjä, mutta hyvin on mielestäni tiivistetty (:

Kuva Turkulainen, Pia-Sofia Yrjölä Hiuskukat eri kirppiksiltä (oiskohan Porin Fida & Lahden Pelastusarmeijan kirpputori, yhden alkuperäkirpputoria en muista, käsilaukku Helsingin Fredan UFFista, hattu Turun Yliopistonkadun pelastusarmeijalta, paita Loulou D'vilin kirpparilta. 

Avaruusalustehosekoitin ja teehetkeilyä

Salon reissu silloin hitusen yli viikko sitten onnistui hyvin, mutta yleiskoneen loosipaikalta (leivoin sillä eilen pullaa, toimi aika aggressiivisella pyörimisnopeudella, mutta toimi kuitenkin) jäi mieleen mietityttämään se eräs vanha tehosekoitin, jonka hintaakaan en enää kotiin tullessa muistanut. Mutta kun hän oli hieno. Ainakin mun muistikuvissa. Vanha. Upea. Ja sisälsi paljon nappuloita. Googlasin vanhoja tehosekoittimia ja kuolasin entistä enemmän niiden perään. Koska en edellisellä reissulla ehtinyt tehdä isoäidintervehtimiskierrosta, suoritin sen tämän viikon tiistaina. Toki hain ensin tehosekoittimen ja tuli samasta kirppispaikasta ostettua vanha, ruskea Moccamaster herraseni käyttöön, kun itse en kahvia juo. Keitän ehkä joskus, jos on pakko, mutta teeihmisenä ajattelin pysyä tulevaisuudessakin.

 Ja tässä hän on. Spaceship blenderi! General Electricsin kaveri. Solid State -mallinen. Seitsemän erilaista säätöä pyörimisnopeudesta, nykytehosekoittimissa olen nähnyt maksimissaan yhden säädön. Kelpaa tehdä smoothieita (vaikka edelleen siinä vanhassa yleiskoneessakin on kyllä tehosekoitintoiminto, mutta onhan tämä nyt täydellisempi yksilö). Sen lisäksi, että rakastan vanhoja ja upeita sohvia, rakkaus on näköjään laajentunut nyt myös vanhan elektroniikan piiriin..

Hän ja hänen säätövaihtoehtonsa <3

 Sunnuntaina (teksti ei solju kronologisessa järjestyksessä kyllänyt, mutta) vierailin Skanssin Pop-Up -kirppiksellä. Valikoima ei hirveästi ollut omaan makuuni, mutta kahmin kuitenkin mukaani kaiken mahdollisen askartelutarveaineen, mitä löysin. Syksy väriskaalan lehdet sekä tammenterhot lautasliinapidikkeissä sopivat loistavasti seuraavaan päähineprojektiin - Syksyyn. Vanha rosettirauta, vielä paketissaan, löytyi myös joten vappuna pääsee jälleen taituroimaan rosetteja. Spessuin löytö sunnuntailta lienee tuo ruskea tikimuki, jollaisen aivan täysin samanlaisen olen pelastanut joskus Littoisten verkatehtaalta olleelta kirppikseltä. Hawaiikokoelma kasvaa. Pitäisi jaksaa taas matkustaa Kattilahallin kirpputorien aikaan Helsinkiin, sillä siellä on luonnollisesti suurempi (ja osittain kreisimpi) kirppisvalikoima mitä Turussa. Tarttui muuten mukaan valkoinen turkiskaveri myös, en aivan varma ole tosin mitä eläintä hän edustaa. Mä pidän turkiksista, mutta kuten ennenkin olen sanonut en lähtisi tilaamaan turkista uutena materiaalina. Vanhojakin on niin paljon.

Ota tästä -laatikosta lähti mukaan myös vaniljakreemijauhe. Prinsessakakut <3

Eilen kuvattiin Hylätyn Huvipuiston Teekutsujen, eli kevään tapahtumamme promokuvat (pe 8.4.2016 tapahtuu, Kårenilla <3). Vakiokuvaajana toimi uskomattoman hyvä ja lahjakas kuvaaja, monia hääkuvapalkintojakin voittanut Jere Satamo. Suosittelen kovin, jos kaipaa juhlakuvaajaa tai kuvia ihan minkä vain syyn vuoksi. Kuvassa vieressäni siis Miss Charming Daisy, eli se toinen vetovastuullinen koko tapahtumakonseptista, jota yhdistyksemme järjestää. Stailaus omaa käsialaa, vaatteet ja rekvisiitta omista kaapeista ja paikkana toimi Enkelin Kisälli -kahvila. Lopputulosta ja painomateriaalia Teekutsuja varten odotellessa. Oon suhteellisen varma, että laatumateriaalia saadaan taas tuotettua.

Tulisitko meidän kanssa juomaan teetä? (Ja katsomaan tissejä!)

Huomenna matkaan Tampereelle, koska Amarillon Pirulliset Bileet ovat silloin siellä. Turussahan ei enää ole Amarilloa. Normaalisti olen matkustanut bileisiin aina Poriin, mutta tällä kertaa Helsinki Burlesque Festival sattuu juuri siihen päälle. Luvassa huomenna on hyvää seuraa ja ruokaa, kuvauspisteen ylikäyttöä, halo -päähine ensimmäistä kertaa käytössä ja Ivizia, ihana tatuoitu jenkkiartisti, joka osaa muun muassa niellä tulta rullaluistimilla luistellessaan sekä Jussi Paradise. Muutakin ohjelmaa oli, mutta lähinnä tuo supershowpuoli kiehtoo itseäni.

 Turkulaisen juttu ilmestyneekin eilisen sijaan lauantain lehdessä. Joka tapauksessa, sunnuntaina nähdään taas Kårenin Kirppiksellä klo 12-16!