 |
| Kuva: Tiina Puputti, malli & stailaus: Lady Winkheart / Edvina Walstén |
Tässä vielä artikkelin teksti, jos kyseinen nettisivu joskus katoaisi olemasta:
Kuka olet?
Nimeni on Edvina Walstén – burleskipiireissä Lady Winkheart – ja tuotan tällä hetkellä Varsinais-Suomen suurinta kirpputoritapahtumaa Kårenin Kirppistä sekä opetan burleskia, tuotan burleski-iltamia että esiinnyn burleskin saralla. Olen myös tuottajatar, sillä teen myös ulkopuolisille tuotantoja. Vastasin muun muassa viime vuonna Turun Akateemisesta vapusta sekä Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan 95-vuotisjuhlista.
Mikä on yrityksesi?
Yritykseni viralliseen nimeen The Legend of Edvinaan tuskin törmäät missään ellei siitä muodostu tulevan youtubekanavani nimeä. Yritykseni tuottaa Kårenin Kirppistä, jo mainittua Varsinais-Suomen suurinta kirpputoritapahtumaa. Kirpputoritoiminnan ohella opetan ainoana viikottaisena opetuksena Turussa burleskia niin esiintyvän ryhmän (The Flaming Hot Red Peppers) kuin ei-esiintyvien ryhmien (Sensuous Curves in the Shadows & Dangerous Curves in the Darkness), polttarityöpajojen ja kustomoitujen opetuksien muodossa. Tuotan myös burleski-iltoja ja esiinnyn itse yksityistilaisuuksissa ja muissa burleskitapahtumissa. Teen myös ammattimaista mallikeikkaa sekä luennoin esimerkiksi itsetunnosta ja sen kohottamisesta. Curvy Mermaid oli ikioma tarinapohjainen burleskiklubisarjani, pidemmältä ja viralliselta nimeltään Lady Winkheartin Seikkailut Kurvikkaalla Merenneidolla, jota järjestettiin seitsemän kertaa Saaristobaarissa. Kurvikkaasta Merenneidosta teki spesiaalin tapahtuman se, että tuottamisen, organisoinnin ja markkinoinnin lisäksi juonsin iltaman itse itse kirjoittamaani lokikirjamaiseen tekstiin, joten pääsin olemaan tapahtumien suhteen myös kirjailija. Hylätty Huvipuisto – Varsinais-Suomen suurin burleski-iltama järjestetään enää kahteen kertaan, nyt syksyllä sekä ensi keväänä jonka jälkeen tapahtuma loppuu kokonaan. Hylättyä Huvipuistoa on ollut hienoa tehdä viimeiset viisi vuotta ja Kårenin burleski-illoilla on historiansa jo vuodesta 2011. On kuitenkin aika siirtyä uusiin haasteisiin ja toki mielessä on jotain suunnitelmia tulevien klubienkin varalle.
Miten kaikki alkoi?
Itseasiassa toiminimi on otettu itselleni jo kun olen ollut 14-vuotias, jos sitä olisi silloin tarvittu. Tarve ilmeni kuitenkin vasta vuoden 2015 lopulla sillä puhuin jo useampi vuosi sitten kehittyneestä ideastani omasta kirpputoritapahtumasta oikeassa paikassa ääneen. Hylättyä Huvipuistoa tuotetaan yhdistyksen kautta ja tuotan sitä yhdessä Miss Charming Daisyn kera. Kokoustimme Hylätyn Huvipuiston asioista Kårenilla ja tuli mieleen kertoa ääneen ravintolapäällikön ja tuottajakollegani läsnäollessa suunnitelmastani. Siihen suhtauduttiin erittäin positiivisesti ja talon puolesta oltiin tapahtuman puolella heti alusta alkaen. Haaveilut muuttuivat todella nopeasti konkretiaksi ja tammikuussa 2016 ensimmäinen Kårenin Kirppis avasi ovensa.
Burleskin saralla olen opettanut muutamia yksittäisiä polttarityöpajoja ja tilausopetuksia vuosien varrella, mutta vuoden 2016 aikana studiotilan löytymisen jälkeen opetus on ollut yhtä jaksoisempaa ja siihen on jo vaadittu yritystä. Siihen toisaalta olen tähdännytkin, että saisin jakaa burleskin merkitystä myös muille ihmisille viikko-opetuksella. Burleskiin olen tutustunut ensimmäistä kertaa vuoden 2009 tienoilla löytäessäni Olivia Rougen, tamperelaisen artistin, Illusion Costumes -vaatemerkille tekemien kuvausten kuvia netistä. Uppouduin hänen nettisivuihinsa ja ihmetyin burleskin maailmasta. Tammikuussa 2010 järjestettiin Turun ensimmäiset burleski-iltamat Kiki Hawaijin toimesta Manillassa ja siellä käytyäni paluuta ei ollut. Keväällä 2010 kävin hänen pitämässa burleskikerhossaan sen jokaisella kerralla ja päädyinkin jo toukokuussa 2010 pick-upin toimiin hänen klubilleen. Ensimmäisen sooloesitykseni esitin lokakuussa 2010 Helsingissä. Loppuvuodesta 2010 alettiinkin jo tuottaa ensimmäistä burleski-iltamatuotantoa.
Nykyään sekä esitykseni että iltamani ovat ammattimaisempia, mutta olen erittäin ylpeä siitä että löysin burleskin niin aikaisin. Kun täytän kolmekymmentä kolmen vuoden päästä, olen puuhaillut taidemuodon parissa jo reilut 11 vuotta. Se on omasta mielestäni erittäin hienoa.
Miten olet päässyt tähän pisteeseen?
Asettamalla tavoitteita, joita kohden olen pyrkinyt. Unelmoimalla asioista, joita joskus olisi hienoa saavuttaaa ja tekemällä töitä niiden eteen. Burleski löysi minut – tai toisinpäin – jo kahdeksan vuotta sitten ja jo muutaman vuoden päästä sen parissa aloitetusta urasta haaveilin mahdollisesta omasta esiintyvästä ryhmästä ja että kuinka joskus olisi hienoa omata oma tila, jossa voisi opettaa taidemuotoa. Silloin en ollut vielä valmis tokikaan opettamaan, mutta nyt olen opettanut jo kaksi vuotta studiollani ydinkeskustassa. Studiotila löytyi vahingossa lenkille mennessäni vuoden 2016 syksyllä. Koska en käytä tilaa koko ajan, etsin siihen aktiivisesti toista vuokralaista kanssani ja Lisa McWhirter löytyi tilaa jakamaan valokuvaustoiminnallaan.
Vaikka haaveissa onkin omistaa joskus hyllykirpputori, se ei tällä hetkellä ole mahdollista sillä en ole valmis sitoutumaan jokapäiväisesti läsnäoloon liiketilassa. Kårenin Kirppis mahdollistaa silti kirpputoritoiminnan tarjoamalla itsemyyntikirpputoritapahtuman Turkuun aina toisinaan. Kirpputori on kuin tapahtuma, se rakentuu yhtä päivää varten ja se puretaan pois yhden ja saman päivän päätteeksi. Minulla ei ole virallista tuottajakoulutusta, mutta tällä hetkellä olen tehnyt elämässäni jo 17 burleski-iltamatuotantoa, 21 kirpputoritapahtumaa ja useita ulkopuolisia tuotantoja, joten koen omaavani alalta täyden ammattitaidon. Tekemällä oppii äärimmäisen paljon ja on tärkeää olla avoinna uusille asioille ja ylläpitää asennettaan, jossa asioita joita ei osaa on aina valmis opettelemaan. Jos jotakin en tiedä tai en osaa, selvitän miten asia hoidettaisiin tai kuka siinä osaisi auttaa.
AEL:n kautta käyty yrittäjän ammattitutkinto, josta Lisa mainitsi jotta osasin edes hakea sinne, oli piste i:n päälle sikäli että sain kehittää omaa ammattitaitoani. En kuunnella teoreettisia luentoja siitä, miten sitten joskus kun teillä on yritys muistakaa tehdä näin ja näin, vaan yritys on siinä samantien. Yksi suuri kimmoke opettamiseen ja oman kirppistapahtuman pyörittämiseen oli myös elämän rajallisuus. Päätin, etten halua miettiä kolmikymppisenä sitä, miksen viisi vuotta sitten opettanut ja tuottanut. Unelmat kuuluu toteuttaa ja kuuluu uskaltaa heittäytyä. Ja kun heittäytyy, asiat saattavatkin loksahdella paikoilleen erittäin miellyttävästi.
Mikä motivoi sinua yritystoiminnassasi?
Se, että omia visioitaan saa tuoda todeksi ja saa vaikuttaa myös muiden ihmisten elämään. Lisäksi tapahtumien tekeminen ja omien unelmiensa konkretisointi haastaa sopivalla tavalla. Voinko tehdä, saanko tehdä, osaanko tehdä? Onnistuuko tämä? Elän unelmiani, kun saan toteuttaa itseäni näitä väyliä pitkin. Burleskin opettaminen on antoisaa ja koen, että taidemuodon opettamisesta olen oppinut eniten lajista. Kun joudut pohtimaan itsesi kanssa, miten saat opetettua ihmisille itsevarmuutta, liikekieltä, rakkautta omaa kehoaan kohtaan ja burleskin historiaa, opit väistämättä samalla itse. Miten koen tämän asian itse? Miten minun kuuluisi opettamaa tämä muille? Miten haluan, että toinen henkilö kokee sen? Koreografiaopetuksessa kreiseilen joskus erittäin paljon näyttääkseni liikkeitä, mutta se kannustaa myös opetettavia heittäytymään. Burleskituntien ilmapiiri on muutenkin aivan omaa laatuaan, väittäisin että harvalla perustanssitunnilla porukka hitsautuu kovinkaan vahvasti yhteen tai siellä uskallettaisiin paljastaa muille syvällisiä tuntoja omasta elämästään.
Kirpputorien, kierrättämisen ja luonnon kunnioittamisen suhteen, olen armoton. Luonto on suurempi kokonaisuus, kuin mitä ihmiset ovat. Kierrätysideologia on ollut erittäin lähellä sydäntäni jo yläasteikäisestä ja ostankin itse kaiken mahdollisen käytettynä. Oman kirpputoritapahtuman järjestäminen on unelma, vaikka se vaatiikin paljon töitä. Saan tuottaa, saan organisoida ja voin auttaa myös ihmisiä pääsemään eroon turhista tavaroistaan ja mahdollisesti ansaitsemaan rahaa siinä samalla. Kårenin Kirppiksistä olen saanut paljon palautetta suoraan tapahtuman kävijöiltä ja myyjiltä, burleskitapahtumista palautetta saa paljon vähemmän. Tapahtumaa on kehuttu ja sen jatkoa on toivottu paljon. Kerään myös aina pidempijaksoisesta burleskiopetuksestani palautetta, jotta voisin kehittää toimintaani. On aina hienoa kuulla, miten yksi puolitoistatuntinen viikossa on voinut auttaa jaksamaan koko viikon läpi tai miten oma kehonkuva on muuttunut puolessa vuodessa parempaan päin.
Parhaimmat yritystoimintasi opetukset vuosien varrella?
Kannattaa tehdä ja toteuttaa, eikä vain haaveilla ettäsittenjoskus.
Verotusasioissa verottajakaan ei aina tiedä kaikkea, kuten usein olen saanut huomata kysellessäni asioita.
Kunnollisten sopimusten tekeminen kannattaa aina, liittyen esiintymisiin ja tapahtumiin, vaikka ihmiset usein eivät kuitenkaan lue kaikkea siltikään. Silloin on kuitenkin kaikki virallisesti paperilla.
Palautetta kannattaa myös aina kysyä toimintansa kehittämiseksi.
Mikä on yrityksesi tulevaisuus? Mitä tavoittelet?
Kårenin Kirppiksellä menee tällä hetkellä mukavasti, mutta haluan kehittää konseptia entisestään. Kuvasin juuri ennen lomamatkaani tapahtumalle uusia kuvia, jotta saan uudet hienot julisteet ympäri Varsinais-Suomea sillä haluan tapahtumaan kävijöitä entistä laajemmalta alueelta. Haluan myös kehittää tapahtuman kierrätyspistettä sekä graafista ulkomuotoa, ainakin. Isompiakin suunnitelmia on kierrätykseen liittyen, mutta saa nähdä toteutuvatko ne välttämättä koskaan. Burleskin suhteen haluaisin saada aikaa entistä enemmän omille esityksilleni, todella usein muiden opetus ja tapahtumat vievät luovan aikani, jolloin omien esitysten synnyttäminen on erittäin vaikeaa. Tähtään ulkomaille esiintymään, sillä Suomi ei vain yksinkertaisesti riitä itselleni. Toivoisin myös tulevaisuudelle kunnollista ammattimaista, esiintyvää burleskiryhmää, mutta toistaiseksi se vaatii osallistujilta niin paljon sitoutumista, että sellaisia henkilöitä on hurjan vaikea Turusta löytää.
Yritystoimintani tulee siirtymään nyt syksystä lähtien sivutoimiseksi, sillä aloitan hurjan hienon uuden kappaleen elämässäni – opiskelun merikapteeniksi tai siis omassa tapauksessa merikapteenittareksi. Toiminimeni tulee kuitenkin aivan varmasti kulkemaan rinnallani vielä, sen jäädyttäminen ei vielä ole ajankohtaista. Yrittäjyys on kuitenkin ollut läsnä suvussani sen verran pitkään, etten usko että kyseisestä ominaisuudesta tulee pääsemään kovinkaan yksinkertaisesti eroon.
Miten nollaat itsesi?
Olen huomannut että sähköpostin vilkuilu älypuhelinaikakaudella tapahtuu itselläni todella usein, liian usein. Lomamoodiin pääsee parhaiten matkustamalla jonnekin muualle, asettamalla poissaoloviestin sähköpostiinsa ja keskittymällä elämyksiin. Tammikuussa vierailin yksin yhden yön matkalla kovin rakastamassani Tallinnassa, linnoittauduin hotellihuoneeseen Rimistä ostetuin hyvin evästyksin, kiersin muutaman hyvän kirpputorin ja kävin katsomassa burleskia. Se tuntui lomalta ja juuri siihen ajankohtaan todella tarpeelliselta paolta Suomesta. Nyt kesällä eksyin taas purjehtimaan Tall Ships Racesin riveihin sekä pienelle laivojen ja linja-autojen yhdistelmän kanssa suoritetulle Baltian turneelle yhdessä mieheni kanssa. Puhelimen unohtaminen myös arjen keskellä auttaa, varsinkin jos saa keskityttyä tärkeiden ihmisten ja oman herrasensa seuraan.
Tahtolauseesi?
”A ship in the harbour is safe, but that is not what ships are built for.”
