torstai 25. elokuuta 2016

Burleskiopetusta & kuvauspäiviä syksyllä!

Nyt mulla on toimitila! Tai oikeammin meillä. Asia ei ihan vielä ole konkretisoitunut päässä, mutta todennäköisesti tekee sen siinä vaiheessa, kun tila on siivottu, mun punaiset samettiverhot on saatu ikkunoihin, matto on lattialla ja tila alkaa näyttää kodilta. Eikun siis toimitilalta. (;

Keskiviikkona allekirjoitettiin liiketilavuokrasopimuspapereita.

Silloin tuntui siltä, että on myynyt sielunsa kyseiselle taloyhtiölle, isännöitsijälle, välittäjälle, saatanalle, pankille, remonttifirmoille ja varmaan koko Turulle.
 
Avajaiset tulee kyllä. Megamageet avajaiset.

Studion tarjontahan sitten tulee olemaan:

  • Burleski pienryhmätunteina & yksilöopetuksena
  • Kaikki burleskiin liittyvä opetus, työpajat aiheesta ja aiheen vierestä
  • Mun treenitila, mahdollisesti myös treenitila muillekin
  • Hylätyn Huvipuiston virallinen työpaja-asema
  • Poseeraustyöpajajutut ja apu malleiluun
  •  Kirppiksiä! Burleski- & rekvisiitta & materiaalijuttuja, veikkaisin
  •  Kuvauspalvelut ihan kaikesta kaikkeen erityisesti:
                         
                        pin-up- , glamour- & teemakuvaukset
                        lapsikuvaukset
                        potrettikuvaukset
                        hääkuvaukset


Kuvauspalvelut hoitaa Lisa McWhirter, muut ylläolevat minä. Tästä Lisan sivulle.

                                
MAHTAVAA! Ja tähän oheen kuva keskiviikkoiselta,  Hylätyn Huvipuiston burleskipiknikiltä.


Ps. Huomasithan jo, että Hylätyn Huvipuiston kurpitsajuhlat eivät toteudu? Sen sijaan Lady Winkheartin ensimmäinen oma klubi-ilta pääsee vauhtiin! Tervetuloa 28.10 Halloweenin kunniaksi Skärgårdsbareniin / Saaristobaariin. Curvy Mermaid - Matka kuolleiden saarille - burleski-illan fb eventti tässä, kliks.

//Edvina





tiistai 16. elokuuta 2016

Polttarit & häät koodinimellä Koivu - meet the Shamaanilady & Roselady!

Olen elämässäni ollut häissä tasan kerran. Kyseisen parin avio-onni kesti maksimissaan viisi kuukautta. Tänä vuonna, huhtikuussa ja Hylätyssä Huvipuistossa oikeammin, ystäväpariskunta pyysi etten hommaisi itselleni ohjelmaa kuudes elokuuta. Varsin hyvin nämä ihmiset minut tuntevatkin, sillä esimerkiksi kevään viikonlopuista ehkä kahdessa oli paljolti tyhjää tilaa, muutoin oli ohjelmaa siellä ja täällä.

 Päivämääräpyyntöön en keksinyt muuta kuin yhden vastauksen - it's a wedding time! Ja osuin tällä arvauksellani heti oikeaan. Täytyy myös todeta, että oli varsin hyvä että päivämäärästä sanottiin jo noin aikaisin, sillä kyseiseen päivään meinasi tulla ohjelmaa miljoonaan kertaan mitä pidemmälle kesää mentiin. Varjelin ja suojelin  sitä siis huolella.

 No, ennen häitä juhlitaan polttareita hyvin salaisesti ja mystisesti niin kuin mekin teimme heinäkuun toiseksi viimeisenä lauantaina. Hääparin vapaat viikonloput kesällä olivat myös aika kortilla, mutta polttarit saatiin sovitettua hyvään väliin. Sulhanen jopa varmisti kaasolta jossain kohden, että kai ne polttarit on morsiamelle tulossa sitten. Koska hääpari edustaa niin sanottua nörttijengiä (kuvittele tähän poneja ja lautapelejä ja cosplayta ja vähän ehkä roolipelejäkin, eli kaikkea tosi kivaa :3) niin päädyimme ratkaisuun polttaripäivän olevan suuri fantasiaseikkailu ja jokainen sai luoda tarinaan oman hahmonsa. Luonnollisesti itse panostin outfitiin, vaikka idea oli jo pitkään ja kasaaminen meni edelliseen iltaan. Omasta mielestäni tällaiset once-in-a-lifetime -tilaisuudet vaativat panostusta, varsinkin kun on teema.

Polttarointi aloitettiin Forssasta ja Forssan torilta keräämällä vastaantulijoilta avioliittoneuvoja. Reaktiot vaihtelivat 'en tiedä siitä mitään', 'älä mene naimisiin' -osastosta osastolle 'Muistakaa halailla joka päivä'. Joten joo, tipsien kysely toimi ihan hyvin. Torilta suihkittiin itsemme Liesjärvelle pikniköimään, tosin kaason auto ajoi suhteellisen pitkän ylimääräisen lenkin koska navigaattori neuvoi määränpääksi aivan jotain muuta kuin minne oltiin menossa. Piknikin aikana ilma muuttui hieman sadeuhkan alaiseksi ja tuuliseksi, mutta syömisestä selvittiin. Piknikin aikana morsian suoritti puukauhan tähtäysheittoa ja sai palkinnoksi puisen kauhan. Muita päivän palkintoja olivat puinen minirukki lankarullantekochallengesta, puinen vispilä vispilälle improvisoidusta myyntipuheesta, puinen kaulin vesimelonin halkaisemisesta (jota ei koskaan ehditty tehdä)  sekä puisen perunanuijan (jota ei myöskään ehditty käyttää), seksiopas (luonnollisesti), Naisen Kirja (jos muistan nimen oikein, ohjeita tilanteeseen kuin tilanteeseen) ja puinen peili muistoksi morsiussaunasta. Ennen päivän koitoksiaan morsian sai mustat housut, valkoisen paidan, mustan vyön & polttariessun asuksensa. Luonnollisesti kaikki, paitsi polttariessun tarinaa en tiedä, oli ostettu kirpputoreilta. Ja kaikki paitsi polttariessu ja paita, housut & vyö -yhdistelmä oli oman metsästykseni tulosta. Ehheh.


Shamaanilady tai jotain sinnepäin.

Forssan tori ja minä.

Piknikistä ajeltiin salaiseen paikkaan, jonne kestikin matkata tovi. Kyseinen salainen paikka oli Hiidenlinnan ulkoseikkailupuisto, jonne olimme päättäneet mennä kiipeilemään. Koska Somero -suhteeni sekä entinen Kiikalan mökki & Somerniemen tori ovat itselleni tuttuja tiesin Hiidenlinnankin paikkana, mutten siellä ollut koskaan käynyt. Hiidenlinna oli Flow- parkin tapainen seikkailurata, vaikken sielläkään koskaan ole ollut, mutta metsässä.

 Luonnollisesti, koska olin nahkojen pyydystäjä ja real shaman halusin vielä kuvan itsestäni Hiidenlinnan portilla ennen kuin vaihdoin päälleni kiipeilyvermeet. Joku Hiidenlinnan johtohenkilömiehistä kysyi porukasta minulta että olenko minä tämä polttarisankari. En, enkä toisaalta halunnut myöskään viedä huomiota pois polttarisankarilta, olla vain oma itseni teemaan sopivassa asussa. Että miten meni niinkuin nyt omasta mielestä..

 Anyhow, kiipeily oli varsin hauskaa. Liukuminen oli ensimmäisellä kerralla äärettömän pelottavaa ilmeisestikin, sillä tällaista kuvamateriaalia siitä on saatu talletettua.


Hiidenlinnassa on jännää. Kuva: Aune Kivikoskela

Itseasiassa liukuminen oli oikeasti todella mukavaa, loppureiteillä mukavampaa kuin itse kiipeäminen. Kaaso, morsian ja minä selvisimme porukastamme vaikeinta rataa lukuunottamatta kaikki muut radat läpi, mutta ainakin itse huomasin jo kolmanneksi viimeisen radan loppupuolella, että käsivoimat alkoivat uhkaavasti loppua. Viimeinen rata, musta rata, olisi vaatinut sen verran paljon enemmän kuntoa, ettei sille ollut enää järkeä lähteä. Plus Tarzan -hyppy, jonka radan ihan alkuvaiheessa joutui / sai tehdä oli suhteellisen suuri vapaapudotuksen & eteenpäin hiukan liukumisen yhdistelmä joka jo näytti suhteellisen kammottavalta. Toki tätä ennen tuli kiivetä ylätasanteelle ala-asteen liikunnasta tuttua solmukasta köyttä pitkin.


Neiti kiipeilijä. Kuva: Aune Kivikoskela

Itse Hiidenlinnaa talona en ehtinyt sen enempää tutkimaan, sillä aika loppui ja illan mökkivarauksen aika alkoi. Matkasimme Hovimäen vuokrattavalle mökille, jossa vietimme loppuillan morsiussaunaillen ja syöden. Hovimäen mökkiä vuokrattiin kai suht edullisesti, mutta silti a) edellisiltä asiakkailta oli jäänyt kahvinpurut useammaksi vuorokaudeksi kahvinkeittimeen sillä pussi oli aivan homeessa & b) huussi oli lähes täynnä, joten senkin olisi ehkäpä voinut tsekata ennen uusien asiakkaiden ottamista sisään. Ilta sisälsi alkoholimaistelua, muutaman pulmatehtävän, saunomista ja erityisesti morsiussaunan osuuksina mm. kananmunan tisseihin hieromista (mä sain tehdä sen, uuh!) ja hiustenpesua (senkin mä tein, uuh2!). Mökki-ilta oli oikein mukava.

Morsiussaunan sulostuttaja - penissaippua! Kuva: Aune Kivikoskela

Itse häät vietettiin elokuun ensimmäisena lauantaina. Vihkiminen suoritettiin Tammelan kirkossa, jossa on Suomen kirkoista toiseksi pisin aisle, liekö se alttarikäytävä suomeksi. Juhlat julittiin Letkun Pirtillä. Häät olivat varsin hääparin näköiset ja nautin suuresti lahjojen paketoimisesta. Stockmannin lahjapakkaamokokemus, jota ei loppuvaiheessa edes arvostettu pätkän vertaa, 10 000:sta paketista ei ole tappanut luovuusintoa asioiden paketointiin. Koska avioparin sukunimeksi oli tulossa Koivu, inspiroiduin aiheesta ja tällaiset paketit syntyivät. Niitä varten on paketoitu, piirretty, taisteltu sellofaanin kanssa (joku asiakas muuten kerran pyysi pakettinsa 'tuohon folioon kiitos' tarkoittaen sellofaania. Smart guy..) leikattu kynsisaksilla vihreää kangasta, liimattu, kuivatettu ja yritetty tehdä taidetta narun pätkillä. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tosin juuri kun auto saatiin juhlapaikan pihalle, lahjat kassissa ulos autosta niin superkaatosade hyökkäsi kimppuun, jolloin iso paketti pääsi hitusen kärsimään sateesta. :( Cocktaillaseihin keksin ostaa Tallinnasta Kaseke -karamelleja, joiden käärepaperi on koivukuosinen.



Cocktaillasit lehtikaiverruksin & koivukaramellein.

Toiset lasit ja solmuilua.

Letkun pirtti seuraavana päivänä.
 Häissä oli maittavaa ruokaa ja lopputunneilla tanssittiin historiallisia tansseja joista inspiroituneena (tosin Arbiksen historiska baldanser -kurssilla kävin kyllä koko kevään) mietiskelin että syksyllä voisi tanssahdella kyllä niitäkin lisää. Hääasuksi ostin Hangon kirpputorilta sinisen satiinimekon halterneckillä, mutta juuri ennen häitä tuli olo ettei se olisi just mua päällä, joten verhouduin lemppari-iltapukuun, jonka olen pari vuotta sitten ostanut Tampereen Radiokirppikseltä. Alunperin tissivälissä oli rintaneula, joka kuitenkin teekkaren pikkujouluristeilyllä joulukuussa 2014, irtosi ja katosi hurjan tanssimisen seurauksena.  Tuunasinkin mekkoa samettiruusulla Helsinki Prideen, sillä siellä olin samaisessa juhlamekossa ruusupäähineeni kanssa. Ruusushaali on myös kirpputorilta, tosin on myönnettävä etten edes muista mistä kirppikseltä se on aikoinaan löytynyt. Sama shaali & juhlamekko yhdistelmä on ollut käytössä Cirque Erotiqueta katsomassa Logomossa elokuussa 2014 (?).  Pieni vanha, ihanan mallinen, vintagekäsilaukku on löydös Turun Siivouspäivästä myöskin parin vuoden takaa ja hiusruusu oli spesiaaliruusu juhlatilaisuuksiin arkiruusujen tilalle, kirpparilta tottakai.
Kengät näittekin jo jalankokopostauksessa, he olivat siis American Eaglen rakkauskengät Jenkeistä.

Ai niin, tuli muuten morsiuskimppu napattua. Morsian oli napannut ystävänsä häissä kaksi vuotta sitten kimpun, joten joku väitti että tämä on jonkinasteinen jatkumo..

Ruusushaali.

Monikerroksinen lempimekko.

Söpö käsilaukku.

Pukukuvia vihkimisen jälkeen.

Morsiuskimppu, joka kuivuu tällä hetkellä keittiön seinällä.




maanantai 15. elokuuta 2016

Kårenin Kirppis alkaa jälleen!

Kårenin Kirppis aloittaa syysrupeamansa sunnutaina 28.08.2016. Tapahtuma-aika on vanha tuttu 12-16, Kårenin kahvila palvelee toisessa kerroksessa 12-15. Myyjiä paikalla on aboutiarallaan 60.
Myyjillä on jälleen oikeus lahjoittaa myyntipäivän päätteeksi myymättömät tavaransa Tsemppi ry:lle.

 Tuu tutkimaan ja ihmettelemään Kårenia, kahville tilavaan kahvioon tai kirppariostoksille :3

Ps. Jos haluat myymään, myyntipaikat myydään suoraan netistä nettikaupastamme, täältä. Ei enää sähköpostivarauksia siis. Ensimmäiselle kirppikselle on vielä jonkin verran paikkoja jäljellä.

Syksyn kirppikset.

Su 28.08
Su 18.09
Su 16.10
Su 20.11
Su 11.12



//Kirppisemo



keskiviikko 10. elokuuta 2016

Naisellinen NeljäViis - Millaista on olla isojalkainen nainen?

Hyvinkin usein radiossa, elämässä tai muissa asiayhteyksissä keskustellaan siitä kuinka osalla naisista 'on niin kovin iso kengänkoko'. Se on itselleni aihe, jonka kohdalla kuuntelen hyvin tarkasti. Tällä että jalka on niin iso yleensä tarkoitetaan sitä että jalankoko on suurinpiirtein kokoluokkaa 40/41. Ja sehän on toki niin jää-ää-ä-tävän iso, kun siihen ei H&M:stä kenkiä löydä. Varsinainen kanootti tai räpylä, ihan järkyttävää! Naisilla pitää olla pieni jalka, julistavat toiset. Miksi pitäisi?  Useamman kerran kyseisenlaiset keskustelut ovat herättäneet itsessäni ärtymystä sillä koko neljäkymmnentäkaksikin on vielä helppo jalkakaveri. Haloselta löytyy myös kokoja 43:n jalkaan asti. Mutta miltä tuntuu olla oikeasti isojalkainen nainen? Yliopistositseillä esimerkiksi jos esittelykierroksella pitää mainita nimi ja kengänkoko, voitan yleensä suurimman osan miehistä. Henkinen penikseni on siis varsin suuri. (;

Kenkiäni. Punaiset nahkaiset nyörisaappaat ovat Saksasta ja
yhdet lempikengistäni, kumisaappaat löysin Itävallasta ja nuo mustat
kaunoluistimet ovat myös Saksasta. 

Mun jalka on kokoa 45. Ala-asteen lopulla se oli jo 42 ja yläasteella kasvoi loppuunsa. Ala-asteella kenkiä löysi vielä ihan kaupasta, mutta yläasteella piti turvautua ulkomaihin sillä miesten kengät eivät hirveästi houkutelleet vaikka kerran sellaisia olen talvikenkinä joutunut käyttämäänkin. Ala-asteella jalankoosta sai kuulla luokan hyvin epäkypsiltä nuorilta miehiltä, mutta muutoin hyvin harva on kiinnittänyt elämäni aikana jalankokooni erityisen suurta huomiota. Toiset yllättyvät monesti kuullessaan jalkani todellisen koon. 'Aijaa, mä ihan oon ajatellut että se on 42, mutta kun sä oot noin pitkä niin ei se näytä niin isolta'.  1,8metrin pituus saattaa vaikuttaa mittasuhteisiin ja asiaan. Osalla naisista kengänkokotaulukko näyttää loppuvan kuin seinään kokoon 42. On ihmeellistä ja omituista, jos jotain sen ulkopuolelta löytyykin. Pienet, alle 36 koot ovat myös asia, joka lienee osalle yllätys.

 Vaikkeivat miesten kengät olleet muuten oikein omaan käyttööni,  käytin kuitenkin yläasteella isän vanhoja hokkareita luistelutunneilla sillä kaunoluistinten metsästys omassa koossa olisi ollut niin harvaan käyttöön vähän turhaa. Ebaysta löysin pari vuotta sitten mustat kaunoluistimet ja ne olen Saksasta kotiuttanut. Saksassa ja Amsterdamissa ymmärretään sen päälle, että pitkillä ihmisillä saattaa joskus olla myös isompi jalka. Siellä se on normaalia. Että pitkä ihminen saattaa tarvita enemmän jalan pinta-alaa pysyäkseen pystyssä.


Mustat saappaat kävivät myös eräissä kalenterikuvauksissa.  

Jalat ovat useimmiten ystäviäni, mutta nuorempana oli toisinaan päiviä, jolloin sitä oikein mietti miten iso tuo jalka onkaan. Miten isolta se näyttää ulkopuolisten silmissä, onko se ihan hirveä. Oli se muiden mielestä mitä tahansa, ne ovat mun jalat joilla kuljen, kävelen ja pyöräilen. Ne toimivat ja niihin saa etsimisellä kenkiä, joten mitään ongelmaa asiassa ei oikeasti edes ole. Miehiä, joiden mielestä nainen on oikea vain jos kengänkoko on maksimissaan 38 löytyy aina, mutten ole heitä varten. Koskaan ei herrojani ole häirinnyt se, että minulla on lähes aina ollut isommat tai samankokoiset jalat. It's just fine, sillä se on vain jalka.

 Yksi jalkamuisto tosin tulee mieleen äidinkielen tunneilta yläasteelta, jolloin kaikkien piti lukea (tähän väliin seurasi goolausta, sillä muistin kirjasta että sen nimeen liittyi jotenkin Sara & @ -merkki & kirjan kannen muistan hatarasti) Tuija Lehtisen Sara@crazymail.com -kirja. Jos en muista kirjaa väärin, niin juuri tuossa kirjassa on sivuhahmo, jonka jalankoko on 43. Luonnollisesti tämäkin jalankoko on kirjaan kirjoitettu valtavan suurena ja kummeksuntaa aiheuttaen. Löytyisiköhän jostain kirjaa, jossa puhutaan isojalkaisesta naisesta muutoin kuin oudosti tai jättiläisenä...


Lemppariballerinat American Eaglelta.

Suomesta saa isompia kenkiä Tampereelta Tullintorin kauppakeskuksessa sijaitsevasta Speciaalikoot -liikkeestä, muutaman kerran sieltä olen kengät ostanutkin, mutta valikoima on kovin tylsä omaan makuuni. Sieltä ostetuista kengistä toiset, ballerinat, jouduin myymään koska ne hankasivat jalkaani ja toisiä käytän joskus toisinaan eli äärettömän harvoin.  Helsingissä sijaitsee Bellissima -niminen pikkuputiikki, jossa myös myydään isompia kenkiä, muttei sekään valikoima ole minua varten. Kengät olivat lähinnä ihmisille, joille on ihan ookoo maksaa kenkäparista 150€ tai enemmän. Kenkä-Marskista löytyy myös isompien kenkien osasto, mutta kyseiset kengät on lähinnä suunniteltu miesten jalkaan. Siinä on paljon eroa, onko kengät suunniteltu naisen vai miehen jalkaan, oli koko mikä tahansa. Erilaisia pikkukikoilla jalan saa näyttämään pienemmältä, esim. ballerinoissa (tämä on tehtävä siis jo suunnitteluvaiheessa -> tekovaiheessa tehtaalla)  siirtämällä etukärjen loppukohtaa mahdollisimman lähelle itse kärkeä, jolloin kenka illusionomaisesti katkeaa eri kohdasta näyttäen sirommalta.


Punaiset ybermakeat saappaat, joita olen käyttänyt kaksi kertaa ja joista
olisi tarkoitus päästä eroon.  He ovat vierailleet slutwalkilla sekä Lady Gagan keikalla.
Kuvan logo on peräisin hetken aikaa pidetystä The Legend of Edvinan ensimmäisestä nettisivustosta.. 


  Nomutta, mistä niitä hyviä kenkiä sitten saa? Ebay, eBay, eBay. eBay mahdollistaa kenkäostokset Saksasta, Briteistä, Jenkeistä.. Mistä tahansa. Tallinnassa sijaitseva Vivian Vau on myös hyvä mesta, löytyy vanhasta kaupungista osoitteesta Rataskaevu 2. Sieltä saa persoonallisia kenkiä, jotka tehdään Italiassa ja Espanjassa omistajan suunnitelmien mukaan. Kokoja löytyy myös pienempinä alkaen koosta 33. Toki FaceBookin Isojalkaisten kenkäkirppis on myös yllättänyt positiivisesti useaankin otteeseen. En ole Suomen ainut isojalkainen nainen. Halosella kenkiä on saanut kokoon 43, mutta se nyt ei itseäni hirveästi hetkauta. Turun UFFissakin oli kerran koon 46 lolita-, gootti- tms. kenkiä ja se fiilis kun sai sovittaa kirpparilla omaan jalkaan liian isoja naisten kenkiä oli mahtava! Ihmiselle, joka löytää kenkiä ihan kaupasta, kenkien sovitus ei ole juttu eikä mikään, mutta ihmiselle joka sitä ei noin vain voi tehdä sellaiset tilaisuudet ovat pieniä juhlan hetkiä. Ihan sama, lähtevätkö kengät mukaan vai eivät, vain se että niitä saa sovittaa.


Rataskaevu.

Kenkiä! Ja mätsääviä laukkuja. Kaikista on ainakin tekovaiheessa suurinpiirtein kaikkia kokoa. Ihan 'normikokojakin' löytyy, jos harmittaa ettei jalkasi ole tarpeeksi iso näille kuoseille (;

Näiden kohdalla itkin hieman verta, sillä koko oli 44 eikä isompaa enää ollut. ;_;

Viime kesän Euroopan reilillä ehdin tsekkailla pari kenkäputiikkia Saksassa Berliinissä (toinen oli Schuh Kauffmann, toista en muista), mutta suurin yllättäjä oli ihan perusketjukenkäkauppa Amsterdamissa, josta löytyi ihan perusmalliset talvikengät 30€ / pari. Mikä voitto! Elokuun kolmenkymmenen asteen kuumuudessa, rinkka selässä ja kenkiä muovikassissa oli kiva tallustella pitkin Eurooppaa. Hyvin toimivat talvella, ne kengät. Toki loskaa ei meinaa kestää mikään muu kuin kumisaappaat. Omat mustat, naisellisemmat yksilöt, tarttuivat Wienistä mukaan. Schuh Kauffmannilta olen tilannut elämässäni ainakin viidet kengät ja voin suositella kenkäliikettä. Tilaukset ja muun muassa uusimman kenkäluettelon saa kätevästi Suomeen asti. Yhdetkin mustat nahkakengät perus Mary Jane -mallilla ovat kestäneet käytössä lähes kymmenen vuotta ja heitä käytän edelleen. Kun Amerikkaan vain joskus pääsisikin vierailemaan (AH BURLESKIA JA TISSEJÄ JA NAISIA JA ruokaa, Las Vegas, Dita von Teesen show ja mitä vielä) niin olisi ihanaa päästä kerrankin kunnolla tutkimaan eBaykenkävalikoimaa ihan livenä. Saisi unohtaa tullimaksut kokonaan ja jumalattoman kalliin postituksen.

  Nykyään tosin ilmeisesti myös Zalandolta (joka on itselleni muutoin täysin hepreaa koska nettikauppaviha ja kirppiselämäntapa) saa isoja kokoja myös. Turussa Forumissa toimi myös hetken aikaa isoja kokoja kenkiä myyvä liike, myyjä toteutti unelmaansa siihen asti kunnes kauppa meni konkurssiin. Turun kokoisessa kaupungissa spesiaalikoot eivät yksin toimikaan. Kesäkenkinä käytän aina mustia varvastossuja, joita metsästän ties mistä. Ne kengät eivät hankaa, koska usein mun kengät sitä tekevät ja kesäisin on mukavinta olla lähes ilman kenkiä. Keskustassa ja kaupungissa ei hirveän usein vain viitsi kulkea kengittä. Viime kesänä löysin kokoani about vitosella Amsterdamin päärautatieasemalla sijainneesta kioskin ja Tigerin risteymästä, tämän viikkoisella Tallinnan reissulla kävin NewYorkerissa ihan kenkien takia - ja löysin mustat varvastossut kolmella eurolla PLUS miesten siistit ja pienehköltä näyttävät kangaskengät kympillä. Sopivat roudaamiseen ja muuhun ulkotoimintaan, mihin ei vain ballerinoilla voi lähteä koska ne eivät tue tarpeeksi jalkaa ja mihin lenkkarit (jotka ovat inhokkikenkäni) ovat liian roisit.


Violetit mokkanahkaiset saappaat, jotka ovat tosin eläneet jo parhaimmat päivänsä.

   En tosiaan käy tavallisissa kenkäliikkeissä juuri jalkani koon takia, mutta toisinaan saatan kuitenkin eksyä ystävieni seurassa kenkäliikkeisiin ja saan suurta mielihyvää myyjien kysellessä miten voivat auttaa, kun eivät voi auttaa, sillä oman kokoisia kenkiäni ei ole ja toiset ihmettelevät joskus niin suurta kokoa. Edes jalkahoidossa ei ole koskaan ihmetelty jalkani kokoa. Eikä ensiapupoliklinikalla, kun toisesta jalkapohjastani ongittiin pois metallinpala. En tiedä, miten se oli sinne uponnut. Fetissi- / 'porno'kenkiä löytyy äärettömän helposti internerzistä, toki yleensä niilläkin kyllä on hintaa mutta siitä kategoriasta löytyy kyllä kenkiä jalkaan kuin jalkaan. Kuvauksiin loistokamaa, mutta arkikäyttöön eivät ihan ainakaan omaan tyyliini käy.

Supertappokengät 14cm:n koroilla. Kuva: Markus Lehto 

Ainut ongelma, mikä kenkien tilaamisessa sovittamatta on, on se, onko malli kuitenkaan sopiva jalkaani. Varsin ja harmittavaisen usein kengät hankaavat ainakin itselläni jostain kohtaa, joten käyttämisestä ei välttämättä tulekaan mitään. Oma jalkani on siro ja kapea, mutta pitkä. Ja jos varpaita on muiden jalkoihin verrannut, ne ovat hurjan pitkät. Jos ne pistäisi puolesta välistä poikki, saattaisi 'ihan peruskoonkin' kengät mahtua. Tässä en tosin nää mitään järkeä, sillä hermojen radoittaminen uudestaan varpaisiin ja jalkaan ylipäätään on varmasti aina mahdoton tehtävä. Jalkani ovat minun, niillä voi kävellä ja uida, joten kaikki on hyvin. Jos jalkani on jollekulle ongelma, se ei liene minulta pois. Yleensä kenkäkeskusteluissa mainitsen asiasta itse.

 Ylimääräisten kenkien myyminen tuotti yli kymmenen vuotta sitten vielä päänvaivaa, mutta huuto.netissä niiden myyminen onnistui ja älysimpä etsiä myös transihmisten nettifoorumit, joissa kenkien kohdeyleisö oli heti saatavilla. Viimeisin kenkäostos ulkomailta on eBaysta ostetut American Eaglen -maryjane samettikengät, jotka kengät itsessään maksoivat 23€ mutta tulliin ja kuljetukseen meni yhteensä 45€. Halpaa kenkien lennättäminen toisaalta maailmasta ei ole. American Eaglelta, jonka kenkiä metsästän lähinnä eBaysta, olen löytänyt myös parhaat perusballerinat, jotka jo yllä näittekin laivankansikuvasta. Ne ovat punaiset maryjane -ballerinat, joita on jo kolmas pari käytössä. Laatu on kiinaa, joten kengät eivät äärettömyyksien pitkälle kestä.

Uusimmat tulokkaat <3


Nettisivuni pääkuvassa olen minä ja minun iso jalkani, kuten myös pikkukuvassa. Lemppariperusmustat korkkarit, jotka ovat juhlatilaisuuksista ja kuvauksista niin kuluneet että korkolaput ovat kadonneet aikoja sitten ja korko on muutenkin skalpeeratun näköinen.. Kaikissa muissakin kuvissa, joissa on Lady WinkheartSuomen ainut näin isojalkainen naispuolinen alternativemalli (Siistiä, sanon minä, koska olenhan kyseinen henkilö) on koon 45 jalka. Jännää. Kun osaa poseerata ja asettautua, tietää missä kulmissa ruumiinosat eivät näytä liian isoilta. Ihan normikokoisesta jalastakin, jos sellaisesta voidaan puhua, saa myös ison asettamalla sen kameraan nähden väärin. Kämmeniä koskee ihan sama sääntö. Tai vartalon kulmia suhteessa kameraan.

 En voi itse jalankoolleni yhtään mitään, olen syntynyt näillä geeneillä ja näiden kanssa elelen. Olisi kovin turhaa hävetä omia ruumiinosiaan, mutta tätähän suurin osa ihmisistä tekee koko ajan. Jos yksilö on selkeästi erittäin ylipainoinen ja kulkee ryhdittömästi ja häpeillen, se vain lisää kummeksuntaa hänen koostaan, mutta jos samankokoinen ihminen suhtautuu itseensä reippaalla huumorilla ja on muutenkin ihmisläheinen, tuskin hommassa on mitään ongelmaa. Tässäkin on kyse ihmisten itseluottamuksesta ja itsetunnosta. Suhtautumisesta itseensä. Jos et hyväksy itse itseäsi, jarrutat myös sitä että muut hyväksyisivät sinut.

Jalankokoni on salaisuuteni joka ei ole salaisuus, sillä sen suurin osa tietää.
Mulla on iso jalka, mutta pidän jaloistani.

Ps. Kenkäfirmat, jotka myyvät myös isompia kokoja heittäkäätte viestiä, jos mallille on tarvetta.


//Edvina ja naisellinen neljäviis


Uusimmat tulokkaat käytössä ystävien häissä <3









sunnuntai 7. elokuuta 2016

Ostoksille! : Salon kirpputorit

Isoäitini asuu Somerolla ja se on äitini kotikaupunki. Siitä syystä Somero - Salo ja lähialueet ovat olleet kiinteä osa elämäni matkailua jo lapsesta asti. Salo on kerran kesässä vakiokohde, sillä iltatorille pitää kerran kesässä päästä. Somerniemen kesätori kuuluu myös vakiokohteisiin, mutta tänä kesänä en siellä valitettavasti ole kertaakaan päässyt käymään. Saloa varten hyppäsin heinäkuun puolessa välissä junaan ja hurautin, jos niin voi sanoa, Saloon kirppiksille ja kesäiltaa viettämään. Tässä listaus:

VR vei - aikataulussa.
Junalook.


Salon Seudun Suurkirppis 

Raitalankatu 20
Auki aarteiden metsästykseen arkisin 9-18, la-su 9-15
Nettisivu 

Koska aika oli kortilla, jotta ehdin kiertää kaikki kirppikset ennen kello viittä jätin Salon Seudun Suurkirppiksen tällä kertaa välissä sillä sinne kävelee keskustasta noin puolisen tuntia.  Kirppikseltä saattaa tehdä löytöjä, mutta viime aikoina sen tarjonta on ollut paljon nuivempaa, mittä mökkivuosina viitisen vuotta sitten. Samalla kadulla Suurkirppiksen kanssa on sijainnut Basaarikirppis ja Salon Fida, mutta ne on jo kuollut ja kuopattu vuosia sitten. Lisäksi Raitalankadun toisessa päässä, kauppa-alueella oli hetken aikaa jonkin sortin Lähetystori, jonka nimeä en nyt muista, mutta sekin näytti lopettaneen jo. Lisää viime visiitistä, kuvan ajoilta tammikuun kuvausreissulta, löytyy tästä postauksesta.

SPR kirppis

Asemakatu 4 C 
Avoinna aarteilulle pe 10-16 ja la 10-14
Nettisivu


SPR Kirppiksestä on ollut kylttikuvamatskua, mutta näemmä se on kadonnut edellisen puhelimen mukana. Kirpputori ei ollut torstaina auki, mutta kerran olen siellä päässyt vierailemaan. Sijaitsee aivan juna-asemalta keskustaanpäin lähdettäessä siinä matkalla, kyltti on kadulla, sisäänkäynti sisäpihalla.

 Pieni putiikki täynnä siistejä tavaroita. Itse löysin erityiskreisin ruskean huppumekon, yhdet vanhat silmälasikehykset, smaragdin vihreän juhlamekon ja yhden perusmekon. Hinnat edulliset, suosittelen vierailemaan ja penkomaan.

 Aarresaari  

Vilhonkatu 22
Avoinna aarteilulle arkisin 10-18, la-su 10-15
Nettisivu 

Aarresaari on Salon ihan ydinkeskustassa sijaitsevat isohko hyllykirppis, josta löytää välillä aina jotain kivaa. Suosittelen käymään, sisältää myös kahvion. Tuulikaapista löytyi myös mainos tulevasta Halikon kirppisrallista 20.8.2016. Marttilan kirppisralli oli jo lauantaina 6.8.2016 ja Auran kirppisralli on tulevana lauantaina 13.8.2016. Oispa auto..

Aarresaare sisäänkäynti.
Halikon kirppisralli lähestyy.


Lähetystori Nappi & Nuttu

Helsingintie 2
Avoinna aarteille (jos on avoinna...) ma-pe 11-15, la 10-15
Nettisivu

 Se Kirppiskohde, jota odotin ihan tosissaan. Edelliskerralla törmäsin kirpputoriin vahingossa matkallani Radiokirppikselle ja kello oli siinä kohtaa jo yli viiden joten piti siirtää täällä käyminen seuraavaan Salon matkaan. Tällä kertaa olin reilusti ennen viittä liikenteessä Helsinginkadulla, mutta kas kyseinen mesta oli muuttanut aukioloaikojaan joten tälläkin kertaa sain tyytyvä vain ikkunashoppailuun. Pettymys oli varsin suuri, sillä tätä kirppistä olin tosissaan odottanut matkaltani.
Aukioloaikojen muutosta ei oltu päivitetty nettiin, joten kyrsi vielä enemmän. Annoin tästä asiallista palautetta ja aukioloajat kyllä muutettiin nettiin, mutta facebooksivulle antamani arvostelu ilmeisesti poistettiin jostain syystä samantien.. Anyhow. Tästä kohteesta edelleen 0 / 5 superkirppispistettä. Ehkä ensi kerralla...

Ilmeeni, kun ei osata käyttää internetziä oikein aikataulujen päivittämiseen...

Näyteikkunaa pidemmälle en vieläkään ole päässyt aukioloajoista johtuen.

 Radiokirppis

Helsingintie 22
Arkisin aarteita voi etsiä 10-17, la-su 10-15
Nettisivu

Radiokirppiksen sisarliike sijaitsee Tampereella. kirppis, joka yllättää toisinaan hyvillä löydöillä, toisinaan haaviin ei löydy mitään. Hyllykirppis, sisältää myös kahvion.


Radiokirppis, Salo.

Salon Ekocenter / ekotori 

Helsingintie 72
Avoinna aarteilulle arkisin 10-18, la 10-15
Nettisivu

Olen kerran aikaisemminkin vieraillut Salon Ekotorilla, muutama kesä sitten hyvin painostavassa ukkosilmassa. Ekotorille pääsee hyvin kävellen, jos jaksaa kävellä Radiokirppikseltä vielä suurinpiirtein 15minuutin matkan. Keskustaan Ekotorilta on kävellen suurinpiirtein puolen tunnin matka. Ekotori on iso paikka ja valikoimassa on paljon vaikka ja mitä. Tavarat on suurin piirtein aseteltu kauniisti esille, mutta penkomaan joutuu hieman, jos kaiken haluaa sieltä välistä löytää. Tiloissa ei ole Turun Ekotorien tapaan vain huonekaluja ja muuta kodin irtainta, vaan myös vaatteita ja tekstiilejä, sekä tietysti astioita, huonekaluja, koruja, lehtiä, urheiluvälineitä, koriste-esineitä, kankaita, leluja ja jne. Suosittelen käymään, hiukan erilainen paikka ja valikoima muihin Salon kirppiksiin verrattuna.

Ekocenter ulkoa.

Näkymää astioiden, pientavaroiden, vaatteiden puolelle.

Näkymää huonekalujen puolelle.

Ihania vanhoja kansia.

Ihania vanhoja kansia.
Ihania vanhoja kansia.

Ekotorin viereinen kirppis

Osoite mitä ilmeisemmin Hukankatu
Virallisista aukioloajoista ei mitään tietoa

Ekotorilta keskustaanpäin lähtiessä törmäsin vasemmalla puolella tietä Kirppis -kylttiin ja tilanne piti toki tutkia. Itseasiassa olin vieraillut joskus aikaisemminkin kyseisellä kirppiksellä. Tavarat olivat vanhahkossa talossa, koko iso sali täynnä tavaraa, toinen eteishuone samaten plus kolmas huone. Tavaraa oli sen verran paljon ja tila oli niin hämyisä, etten jaksanut alkaa sen enempää tavaramäärää tutkia sen tarkemmin. Viime kerralla muistaakseni ostin kyseisestä paikasta yhden paidan, joka sekin haisi hieman ummehtuneelle. Tavarat ovat ilmeisesti tilassa ympäri vuoden.





Salon iltatori

Salon tori
Kesätorstaisin klo 16-21
Nettisivu 

Salon iltatorilla olen ollut useampaankin kertaan myös myymässä ja kauppa on käynyt ihan hyvin, tästä tosin on enemmän kuin muutama vuosi aikaa. Iltatorilta löytyy kaksi kirpputoripuolta: lasten kirppis parkkiympyrästä ja peruskirppis sekä jokirannan että torimyyjien väliseltä alueelta. Kierrän yleensä aina molemmat kirppikset ja tällä kertaa haaviin jäi vain lastenpuolelta löytynyt naisten viininpunainen paita. Muutoin tori oli vähän tylsähkö, vaikka Krista Siegfrieds siellä esiintyikin. Harvinaisen yltiöfeikkipositiivinen laulaja ainakin välispiikeiltään, mitä esiintymistä eväsleipieni kanssa joen toiselta puolelta seurasin. Salon tori on kesäjuttu ja siellä käy oikeasti paljon ihmisiä joka torstai. Suosittelen elämyksenä.



 

//Kirppisreportteri Edvina

Ps. Kårenin Kirppisten syksyn kirpputoritapahtumasarja alkaa sunnnuntaina 28.08.2016. Paikkasi ostat suoraan nettikaupastamme, täältä. +
Portsan pihamarkkinat iskee ja yllättää jälleen ensi viikon sunnuntaina, 14.8.2016!