Edvina Walstén: Polttarit & häät koodinimellä Koivu

Olen elämässäni ollut häissä tasan kerran. Kyseisen parin avio-onni kesti maksimissaan viisi kuukautta. Tänä vuonna, huhtikuussa ja Hylätyssä Huvipuistossa oikeammin, ystäväpariskunta pyysi etten hommaisi itselleni ohjelmaa kuudes elokuuta. Varsin hyvin nämä ihmiset minut tuntevatkin, sillä esimerkiksi kevään viikonlopuista ehkä kahdessa oli paljolti tyhjää tilaa, muutoin oli ohjelmaa siellä ja täällä.

Päivämääräpyyntöön en keksinyt muuta kuin yhden vastauksen - it's a wedding time! Ja osuin tällä arvauksellani heti oikeaan. Täytyy myös todeta, että oli varsin hyvä että päivämäärästä sanottiin jo noin aikaisin, sillä kyseiseen päivään meinasi tulla ohjelmaa miljoonaan kertaan mitä pidemmälle kesää mentiin. Varjelin ja suojelin sitä siis huolella.

No, ennen häitä juhlitaan polttareita hyvin salaisesti ja mystisesti niin kuin mekin teimme heinäkuun toiseksi viimeisenä lauantaina. Hääparin vapaat viikonloput kesällä olivat myös aika kortilla, mutta polttarit saatiin sovitettua hyvään väliin. Sulhanen jopa varmisti kaasolta jossain kohden, että kai ne polttarit on morsiamelle tulossa sitten. Koska hääpari edustaa niin sanottua nörttijengiä (kuvittele tähän poneja ja lautapelejä ja cosplayta ja vähän ehkä roolipelejäkin, eli kaikkea tosi kivaa :3) niin päädyimme ratkaisuun polttaripäivän olevan suuri fantasiaseikkailu ja jokainen sai luoda tarinaan oman hahmonsa. Luonnollisesti itse panostin outfitiin, vaikka idea oli jo pitkään ja kasaaminen meni edelliseen iltaan. Omasta mielestäni tällaiset once-in-a-lifetime -tilaisuudet vaativat panostusta, varsinkin kun on teema.

Polttarointi aloitettiin Forssasta ja Forssan torilta keräämällä vastaantulijoilta avioliittoneuvoja. Reaktiot vaihtelivat 'en tiedä siitä mitään', 'älä mene naimisiin' -osastosta osastolle 'Muistakaa halailla joka päivä'. Joten joo, tipsien kysely toimi ihan hyvin. Torilta suihkittiin itsemme Liesjärvelle pikniköimään, tosin kaason auto ajoi suhteellisen pitkän ylimääräisen lenkin koska navigaattori neuvoi määränpääksi aivan jotain muuta kuin minne oltiin menossa. Piknikin aikana ilma muuttui hieman sadeuhkan alaiseksi ja tuuliseksi, mutta syömisestä selvittiin. Piknikin aikana morsian suoritti puukauhan tähtäysheittoa ja sai palkinnoksi puisen kauhan. Muita päivän palkintoja olivat puinen minirukki lankarullantekochallengesta, puinen vispilä vispilälle improvisoidusta myyntipuheesta, puinen kaulin vesimelonin halkaisemisesta (jota ei koskaan ehditty tehdä) sekä puisen perunanuijan (jota ei myöskään ehditty käyttää), seksiopas (luonnollisesti), Naisen Kirja (jos muistan nimen oikein, ohjeita tilanteeseen kuin tilanteeseen) ja puinen peili muistoksi morsiussaunasta. Ennen päivän koitoksiaan morsian sai mustat housut, valkoisen paidan, mustan vyön & polttariessun asuksensa. Luonnollisesti kaikki, paitsi polttariessun tarinaa en tiedä, oli ostettu kirpputoreilta. Ja kaikki paitsi polttariessu ja paita, housut & vyö -yhdistelmä oli oman metsästykseni tulosta. Ehheh.

Shamaanilady tai jotain sinnepäin.

Forssan tori ja minä.

Piknikistä ajeltiin salaiseen paikkaan, jonne kestikin matkata tovi. Kyseinen salainen paikka oli Hiidenlinnan ulkoseikkailupuisto, jonne olimme päättäneet mennä kiipeilemään. Koska Somero -suhteeni sekä entinen Kiikalan mökki & Somerniemen tori ovat itselleni tuttuja tiesin Hiidenlinnankin paikkana, mutten siellä ollut koskaan käynyt. Hiidenlinna oli Flow- parkin tapainen seikkailurata, vaikken sielläkään koskaan ole ollut, mutta metsässä.

Luonnollisesti, koska olin nahkojen pyydystäjä ja real shaman halusin vielä kuvan itsestäni Hiidenlinnan portilla ennen kuin vaihdoin päälleni kiipeilyvermeet. Joku Hiidenlinnan johtohenkilömiehistä kysyi porukasta minulta että olenko minä tämä polttarisankari. En, enkä toisaalta halunnut myöskään viedä huomiota pois polttarisankarilta, olla vain oma itseni teemaan sopivassa asussa. Että miten meni niinkuin nyt omasta mielestä..

Anyhow, kiipeily oli varsin hauskaa. Liukuminen oli ensimmäisellä kerralla äärettömän pelottavaa ilmeisestikin, sillä tällaista kuvamateriaalia siitä on saatu talletettua.

Hiidenlinnassa on jännää. Kuva: Aune Kivikoskela

Itseasiassa liukuminen oli oikeasti todella mukavaa, loppureiteillä mukavampaa kuin itse kiipeäminen. Kaaso, morsian ja minä selvisimme porukastamme vaikeinta rataa lukuunottamatta kaikki muut radat läpi, mutta ainakin itse huomasin jo kolmanneksi viimeisen radan loppupuolella, että käsivoimat alkoivat uhkaavasti loppua. Viimeinen rata, musta rata, olisi vaatinut sen verran paljon enemmän kuntoa, ettei sille ollut enää järkeä lähteä. Plus Tarzan -hyppy, jonka radan ihan alkuvaiheessa joutui / sai tehdä oli suhteellisen suuri vapaapudotuksen & eteenpäin hiukan liukumisen yhdistelmä joka jo näytti suhteellisen kammottavalta. Toki tätä ennen tuli kiivetä ylätasanteelle ala-asteen liikunnasta tuttua solmukasta köyttä pitkin.

Neiti kiipeilijä. Kuva: Aune Kivikoskela

Itse Hiidenlinnaa talona en ehtinyt sen enempää tutkimaan, sillä aika loppui ja illan mökkivarauksen aika alkoi. Matkasimme Hovimäen vuokrattavalle mökille, jossa vietimme loppuillan morsiussaunaillen ja syöden. Hovimäen mökkiä vuokrattiin kai suht edullisesti, mutta silti a) edellisiltä asiakkailta oli jäänyt kahvinpurut useammaksi vuorokaudeksi kahvinkeittimeen sillä pussi oli aivan homeessa & b) huussi oli lähes täynnä, joten senkin olisi ehkäpä voinut tsekata ennen uusien asiakkaiden ottamista sisään. Ilta sisälsi alkoholimaistelua, muutaman pulmatehtävän, saunomista ja erityisesti morsiussaunan osuuksina mm. kananmunan tisseihin hieromista (mä sain tehdä sen, uuh!) ja hiustenpesua (senkin mä tein, uuh2!). Mökki-ilta oli oikein mukava.

Morsiussaunan sulostuttaja - penissaippua! Kuva: Aune Kivikoskela

Itse häät vietettiin elokuun ensimmäisena lauantaina. Vihkiminen suoritettiin Tammelan kirkossa, jossa on Suomen kirkoista toiseksi pisin aisle, liekö se alttarikäytävä suomeksi. Juhlat julittiin Letkun Pirtillä. Häät olivat varsin hääparin näköiset ja nautin suuresti lahjojen paketoimisesta. Stockmannin lahjapakkaamokokemus, jota ei loppuvaiheessa edes arvostettu pätkän vertaa, 10 000:sta paketista ei ole tappanut luovuusintoa asioiden paketointiin. Koska avioparin sukunimeksi oli tulossa Koivu, inspiroiduin aiheesta ja tällaiset paketit syntyivät. Niitä varten on paketoitu, piirretty, taisteltu sellofaanin kanssa (joku asiakas muuten kerran pyysi pakettinsa 'tuohon folioon kiitos' tarkoittaen sellofaania. Smart guy..) leikattu kynsisaksilla vihreää kangasta, liimattu, kuivatettu ja yritetty tehdä taidetta narun pätkillä. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tosin juuri kun auto saatiin juhlapaikan pihalle, lahjat kassissa ulos autosta niin superkaatosade hyökkäsi kimppuun, jolloin iso paketti pääsi hitusen kärsimään sateesta. :( Cocktaillaseihin keksin ostaa Tallinnasta Kaseke -karamelleja, joiden käärepaperi on koivukuosinen.

Cocktaillasit lehtikaiverruksin & koivukaramellein.

Toiset lasit ja solmuilua.

Letkun pirtti seuraavana päivänä.

Häissä oli maittavaa ruokaa ja lopputunneilla tanssittiin historiallisia tansseja joista inspiroituneena (tosin Arbiksen historiska baldanser -kurssilla kävin kyllä koko kevään) mietiskelin että syksyllä voisi tanssahdella kyllä niitäkin lisää. Hääasuksi ostin Hangon kirpputorilta sinisen satiinimekon halterneckillä, mutta juuri ennen häitä tuli olo ettei se olisi just mua päällä, joten verhouduin lemppari-iltapukuun, jonka olen pari vuotta sitten ostanut Tampereen Radiokirppikseltä. Alunperin tissivälissä oli rintaneula, joka kuitenkin teekkaren pikkujouluristeilyllä joulukuussa 2014, irtosi ja katosi hurjan tanssimisen seurauksena. Tuunasinkin mekkoa samettiruusulla Helsinki Prideen, sillä siellä olin samaisessa juhlamekossa ruusupäähineeni kanssa. Ruusushaali on myös kirpputorilta, tosin on myönnettävä etten edes muista mistä kirppikseltä se on aikoinaan löytynyt. Sama shaali & juhlamekko yhdistelmä on ollut käytössä Cirque Erotiqueta katsomassa Logomossa elokuussa 2014 (?). Pieni vanha, ihanan mallinen, vintagekäsilaukku on löydös Turun Siivouspäivästä myöskin parin vuoden takaa ja hiusruusu oli spesiaaliruusu juhlatilaisuuksiin arkiruusujen tilalle, kirpparilta tottakai.
Kengät näittekin jo jalankokopostauksessa, he olivat siis American Eaglen rakkauskengät Jenkeistä.

Ai niin, tuli muuten morsiuskimppu napattua. Morsian oli napannut ystävänsä häissä kaksi vuotta sitten kimpun, joten joku väitti että tämä on jonkinasteinen jatkumo..