perjantai 12. lokakuuta 2018

Burleskitaiteilija nauttii esiintymisestä - muttei koskaan täysin alasti

Tämän mediaviikon2018 aikana olen saanut haastattelut taasen Aamusetiin sekä Turun Sanomiin.
Niitä odotellessa kaikenkansan tietoisuuteen, voimme muistella yhdessä muutaman vuoden takaista Maaseudun Tulevaisuuden lehtijuttua, jonka originaaliversioon pääset tästä. Itse lehtijuttu oli aikoinaan muistaakseni pidempi, mutta nettiversio on tietysti kaikille julkinen. Painetussa versiossa oli myös enemmän kuvia. Kuvat on otettu studiollani Turussa, Studio Winkheartilla.


Tässä myös tekstit ja kuva vielä erikseen, sillä nettilinkeillä ei ole tapana toimia ikuisuuksia. 

Burleskitaiteilija Edvina Walstén löysi burleskista pelon voittamisen tunteen. Kuva. Sanne Katainen

 

 

 

Burleskitaiteilija nauttii esiintymisestä - muttei koskaan täysin alasti  


 Edvina Walstén löysi vartaloa ylistävästä burleskista kanavan itsensä ilmaisemiseen.



Kun burleski rantautui Suomeen viime vuosikymmenen lopulla, Edvina Walstén vaikuttui perin juurin kokemastaan ja näkemästään.
”Siitä tuli vaan semmoinen olo, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä.”
Burleskia ei voi määritellä muutamalla sanalla tyhjentävästi. Se on kabareeta, teatteria, musiikkia ja huumoria.
Mukana on glamouria, tanssia, vihjailua – ja tietenkin kiusoittelevaa riisuuntumista eli paljasta pintaa.

Klassinen burleski on höyhenpuuhkia ja paljetteja, mutta esityksessä voi oikeastaan olla mitä tahansa aina navettakumppareista korkokenkiin tai pyykkipäivästä timanttien loistoon.
Yleensä burleskissa vähennetään vaatteita, mutta ei koskaan olla täysin alasti. Päällä ovat aina vähintään pikkuhousut ja tasselit, rinnat peittävät koristeet.
Burleskilla on yhtäläisyyksiä stripteaseen, joka on kehittynyt burleskista Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Burleski on kuitenkin paljon muutakin. Siinä on tärkeää esiintymisen viihdearvo ja tarinankerronta. Se on kaikenmuotoisten vartaloiden ylistystä.
”Burleskissa nautitaan siitä, miltä näyttää ja mitä tekee lavalla.”
Jotkut näkevät burleskin feministisenä ja toiset poliittisena. Walsténille se on ennen kaikkea itseilmaisua.
”Burleski on sellaista mielikuvituspeliä, koska lavalla voi esittää ihan mitä vaan. Mitä mahtipontisempaa, sen parempi”, Walstén kertoo.
”Se sopii sellaisille ihmisille, jotka eivät ota elämää liian vakavasti.”

Burleski-iltoja on Suomessa järjestetty Inaria myöten, joten sen voisi sanoa olevan jo enemmän tai vähemmän valtavirtaa. Miehet voivat esittää miesburleskia.
Burleskista on lisäksi kehitetty burleskitanssi, kuntoliikuntamuoto, jota voi harrastaa ryhmäliikuntatunnilla.
Walstén esiintyi yleisön edessä ensimmäisen kerran vuonna 2010.
”Jännitys ennen ensimmäistä esiintymistä oli kyllä ihan järkyttävää.”
Hänelle on jäänyt elävästi mieleen siitä seurannut energiaryöppy ja pelon voittamisen tunne. 

Pari viime vuotta Edvina Walstén on keskittynyt tuottamaan burleskitapahtumia, mutta nyt hän haluaa taas lavalle.
Hänen lavahahmonsa on Lady Winkheart, jota hän kuvaa päämäärätietoiseksi seikkailijattareksi.
Lady Winkheart tuntee vetoa menneisyyteen, ja hänen tyylissään näkyy tietty kuninkaallisuus.
”Minua kiinnostaa kaunis muotokieli, mikä lähtee historiasta.”

Burleskiin kuuluu asusteiden suunnittelu ja tekeminen itse. Ahkerana kirpputorikävijänä Walstén löytää näyttäviä ja repäiseviä asusteita. Ne ovat juuri sopivia burleskiin. Hän on tottunut etsimään ja penkomaan jo kengänkokonsakin takia.
”Jalkani on kokoa 45, joten kenkien löytäminen on välillä vähän haasteellista.”
Walstén on pitänyt burleskista lähinnä polttarityöpajoja, mutta tänä syksynä hän järjestää studiollaan Turussa myös ryhmä- ja yksityisopetusta. Tunneilla esimerkiksi kehitetään lavahahmoa ja harjoitellaan perusliikkeitä.
Kun Walsténilta kysyy, kumpaa burleski on enemmän, viihdettä vai taidetta, hän miettii pitkään.
”Ehdottomasti molempia.”

Teksti Henni Laitala, Maaseudun Tulevaisuus, osio Ihmiset & Kulttuuri, 20.11.2016



keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Hylätty Huvipuisto Kurpitsajuhlat


Hylätyn Huvipuiston kolmas halloweenilta ja viimeinen sellainen, järjestetään tasan kuukauden päästä poikkeuksellisesti Saaristobaarissa. 

 Luvassa on burleskia, burleskia, ultimaattisen upea ja iso burleskikirppis (kevään historian viimeiseen Hylättyyn Huvipuistoon tulee vielä isompi kirppis), hyviä juomia, seuraa ja halloweentunnelmaa. 




 Kuvan konsepti, asut, mallit. Minä - Lady Winkheart & Miss Charming Daisy 
Ruumisarkku: Omista varannoistani 
Kuva: Teemu Nurminen 
Graafisuus: Fanny von Dunkel 




Nähdään viimeisissä Kurpitsajuhlissa <3

Oodi elämälle

Porin ylioppilaslehden artikkeli keväältä 2018. Alkuperäiseen pääset tästä linkistä, alla artikkeli myös avattuna, jos joskus kyseinen nettisivu katoaisi. 

Oodi elämälle

Edvina Walsténille, 26, burleski on ennen kaikkea elämäntapa, mutta nykyään myös ammatti. Kymmenen vuotta lajin parissa on tehnyt Walsténista tuottajan, opettajan ja kokeneen esiintyjän.
Ei ole sattumaa, että Edvina Walstén on päätynyt opettamaan ja tuottamaan burleskia. Hän tutustui burleskiin lajin rantauduttua Suomeen 2010-luvun lopussa. Tuolloin mielenkiinnon herätti netissä vastaan tullut kuva, jossa poseerasi suomalainen burleskitaiteilija Olivia Rouge. Ensin Walstén tutustui Olivian nettisivuihin, minkä jälkeen hän alkoi kerätä lisää tietoa burleskista, mitä seurasi osallistuminen burleskitapahtumiin.
MarkusLehto (2) (1)
Walstén ymmärsi hyvin nopeasti, että burleski on jotain, mitä hän todella haluaa tehdä. Ensimmäisen burleskiesityksensä hän esitti lokakuussa 2010. Palo lajia kohtaan oli alusta asti suuri ja Walstén asetti tavoitteet korkealle: hän halusi tehdä burleskista ammatin.
Nyt, vuonna 2018, hänellä on oma studio Turun keskustassa. Studiolla hän opettaa burleskin saloja kahdelle ryhmälle ja järjestää esimerkiksi erilaisia työpajoja. Työpajan teemat vaihtelevat ja aiheena voi olla vaikkapa vintage-henkisten kampausten tai esiintymisasujen tekeminen.
Opetustyön lisäksi Walsténista on tullut tuottaja – tai tuottajatar, kuten hän itse asian ilmaisee. Hän on tuottanut tarinallista Curvy Mermaid -burleskiklubia vuodesta 2016, minkä lisäksi hän tuottaa Hylätty Huvipuisto -tapahtumaa yhdessä Miss Charming Daisyn kanssa. Walstén on myös esiintynyt molemmissa tapahtumissa: joskaan ei Edvina Wlasténina, vaan Lady Winkheartina.
Taiteilijanimet kuuluvat burleskiin. Niiden avulla burleskitaiteilija voi suojella yksityisyyttään ja pitää erillään esiintyjä- ja arkiminän. Edvina Walstén kertoo kuitenkin, ettei Lady Winkheart ole erillinen hahmo, vaan osa identiteettiä.
”Kun aloitin esiintymiseni, yritin luoda hahmon, jona esiinnyn. Enää en kuitenkaan tee niin, vaan Lady Winkheart ja Edvina ovat sama henkilö”, Walstén kuvailee suhdettaan omaan taiteilijanimeensä.
02_IMG_6265-copy
Nautintoa ja viihdettä
Eksoottiset taiteilijanimet ja kimaltavat esiintymisasut ovat kiinteä osa burleskia. Mutta mitä burleski oikeastaan on? Edvina Walstén on burleskin moniosaaja, joka on opettamisen kautta joutunut myös määrittelemään burleskin uudestaan.
”Olen joutunut pohtimaan, miten burleskia oikeastaan voi opettaa ja mistä siinä kaikessa on todella kysymys”, Walstén kuvailee.
Walstén on määritellyt burleskin jo vuosia sitten, esimerkiksi haastatteluita varten, seuraavalla tavalla:
Burleski on elämänylistämistä, teatteria, kabareeta, itsensä hyväksymistä, iloitsemista muista ja itsestään, hienoa asuja, esityksiä, nauttimista ja näyttämistä.
”Olen edelleen tuon määritelmän kannalla”, Walstén toteaa.
Monet näkevät burleskin tanssina, toisille laji näyttäytyy jopa strippauksena. Kummastakaan ei ole todellisuudessa kyse.
”Kaikki eivät pidä termistä ’voimaannuttava’, mutta sitä burleski on. Se kohottaa itsetuntoa. Burleski on taidetta, jolla voi olla syvällisiä merkityksiä, mutta toki se on myös viihdettä. Burleski ei ole tanssia, mutta tanssi on osa sitä”, Walstén selventää.
On Walsténilla kuitenkin myös kriittisempää sanottavaa burleskista, tai oikeastaan sitä harrastavasta yhteisöstä.
”Suomessa burleskia ei yleensä saisi kritisoida. Teatterissa kritiikki ja palaute on normaalia ja kuuluu asiaan, mutta burleskipiireissä tuntuu toisinaan siltä, että pitäisi vain kehua ja ylistää”, Walstén arvioi.
Myöskään työ burleskin parissa ei aina ole yhtä glamouria.
”Tuottajan työ on taloudellisesti epävarmaa, ja joskus olen pohtinut, onko tässä mitään järkeä”, Walstén paljastaa.
Toistaiseksi mielessä ei ole kuitenkaan käynyt alan vaihto. Walstén kertoo, että hänellä on vielä paljon haaveita, jotka odottavat toteuttamista.
08_IMG_6479-copy
Kirppiskuningatar
Kun Walstén tutustui burleskiin, hän ymmärsi, että voisi yhdistää sen myötä kaksi intohimon kohdetta. Walstén on suuri kirpputorien ystävä ja burleskissa hän pääsee hyödyntämään kaikkea sitä, mitä kirpputoreilla on annettavana, mutta mitä ei välttämättä voisi hyödyntää vaikkapa niin sanotussa ”tavallisessa” arjessa.
Walsténillä oli myös haave omasta kirpputorista ja vuonna 2015 hän vihdoin avasi suunsa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Turun Kårenilta näytettiin vihreää valoa kirpputori-idealle ja näin sai alkunsa Kårenin kirppis. Kyseessä ei ole mikä tahansa pop-up -tapahtuma, vaan Kårenin kirppis on tullut jäädäkseen.
Kun Edvina Walstén matkustaa vieraalle paikkakunnalle, hän tutustuu yleensä ensimmäisenä kaupungin kirpputorivalikoimaan. Myös Porin kirppikset hän on kolunnut läpi useaan kertaan: Poriin Walstén saapuu yleensä burleskin tai kuvausten merkeissä.
Kuvien kautta onkin helppo kiinnostua burleskista, kuten Walstén itse konsanaan. Kuvissa poseeraa itsevarma ja näyttävä nainen, joka on pukeutunut toinen toistaan kiinnostavimpiin asuihin. Toisinaan kuvissa on enemmän paljasta pintaa kuin kangasta, mikä on burleskitaiteelle ominaista. Täydellistä alastomuutta tai rivoutta ei kuvissa ja lavashow’ssa nähdä.
”Burleski on oodi elämälle”, Walstén kiteyttää.

Teksti: Tytti Wallenius
Kuvat: Markus Lehto

tiistai 4. syyskuuta 2018

The Legend of Edvina & muutoksen aika

Kuva: Tiina Puputti, malli & stailaus: Lady Winkheart / Edvina Walstén





Tänään julkaistu artikkeli / juttu / haastattelu on vanhan aikakauden loppu ja uuden alku. Jossain määrin myös todella symbolinen artikkeli, jos miettii viimeisten yhdeksän vuoden kokonaiskulkua ja erityisesti siitä viimeistä kolmea vuotta. 

Suosittelen siis nauttimaan erinäisistä asioista, kun niitä vielä on tarjolla, niin liittyen elämään ylipäätään kuin siihen, mitä itse olen tuottanut ja tarjonnut maailmalle.

Artikkeliin pääset tästä. 

Muistattehan, että tulevat tuotannot, jotka ovat jäljellä burleskin saralta ikioman Curvy Mermaid -klubini loppumisen jälkeen, ovat:

26.10.2018 Kurpitsajuhlat / Hylätty Huvipuisto 
03/2019 Jotakin pientä ja yllätyksellistä
05.04.2019 Viimeinen Sammuttaa Valot / Hylätty Huvipuisto

Burleskiopetus jatkuu toistaiseksi normaalisti Studio Winkheartilla

Seuraava työpajapäivä on 28.10.2018, täällä lisätietoa 

Kårenin Kirppis jatkuu suunnitellusti. Syksyn päivät 2018 ovat Su 09.09. sekä Su 14.10.
Keväällä 2019 päiviä on tammikuusta huhtikuun, jonka jälkeen tapahtuma jatkuu normaaliin tapaansa epäsäännöllisen säännöllisesti.



Tässä vielä artikkelin teksti, jos kyseinen nettisivu joskus katoaisi olemasta: 



Kuka olet?
Nimeni on Edvina Walstén – burleskipiireissä Lady Winkheart –  ja tuotan tällä hetkellä Varsinais-Suomen suurinta kirpputoritapahtumaa Kårenin Kirppistä sekä opetan burleskia, tuotan burleski-iltamia että esiinnyn burleskin saralla. Olen myös tuottajatar, sillä teen myös ulkopuolisille tuotantoja. Vastasin muun muassa viime vuonna Turun Akateemisesta vapusta sekä Turun Yliopiston Ylioppilaskunnan 95-vuotisjuhlista.

Mikä on yrityksesi?


Yritykseni viralliseen nimeen The Legend of Edvinaan tuskin törmäät missään ellei siitä muodostu tulevan youtubekanavani nimeä.  Yritykseni tuottaa Kårenin Kirppistä, jo mainittua Varsinais-Suomen suurinta kirpputoritapahtumaa. Kirpputoritoiminnan ohella opetan ainoana viikottaisena opetuksena Turussa burleskia niin esiintyvän ryhmän (The Flaming Hot Red Peppers) kuin ei-esiintyvien ryhmien (Sensuous Curves in the Shadows & Dangerous Curves in the Darkness), polttarityöpajojen ja kustomoitujen opetuksien muodossa. Tuotan myös burleski-iltoja ja esiinnyn itse yksityistilaisuuksissa ja muissa burleskitapahtumissa. Teen myös ammattimaista mallikeikkaa sekä luennoin esimerkiksi itsetunnosta ja sen kohottamisesta. Curvy Mermaid oli ikioma tarinapohjainen burleskiklubisarjani, pidemmältä ja viralliselta nimeltään Lady Winkheartin Seikkailut Kurvikkaalla Merenneidolla, jota järjestettiin seitsemän kertaa Saaristobaarissa. Kurvikkaasta Merenneidosta teki spesiaalin tapahtuman se, että tuottamisen, organisoinnin ja markkinoinnin lisäksi juonsin iltaman itse itse kirjoittamaani lokikirjamaiseen tekstiin, joten pääsin olemaan tapahtumien suhteen myös kirjailija. Hylätty Huvipuisto – Varsinais-Suomen suurin burleski-iltama järjestetään enää kahteen kertaan, nyt syksyllä sekä ensi keväänä jonka jälkeen tapahtuma loppuu kokonaan. Hylättyä Huvipuistoa on ollut hienoa tehdä viimeiset viisi vuotta ja Kårenin burleski-illoilla on historiansa jo vuodesta 2011. On kuitenkin aika siirtyä uusiin haasteisiin ja toki mielessä on jotain suunnitelmia tulevien klubienkin varalle.


Miten kaikki alkoi?
Itseasiassa toiminimi on otettu itselleni jo kun olen ollut 14-vuotias, jos sitä olisi silloin tarvittu. Tarve ilmeni kuitenkin vasta vuoden 2015 lopulla sillä puhuin jo useampi vuosi sitten kehittyneestä ideastani omasta kirpputoritapahtumasta oikeassa paikassa ääneen. Hylättyä Huvipuistoa tuotetaan yhdistyksen kautta ja tuotan sitä yhdessä Miss Charming Daisyn kera. Kokoustimme Hylätyn Huvipuiston asioista Kårenilla ja tuli mieleen kertoa ääneen ravintolapäällikön ja tuottajakollegani läsnäollessa suunnitelmastani. Siihen suhtauduttiin erittäin positiivisesti ja talon puolesta oltiin tapahtuman puolella heti alusta alkaen. Haaveilut muuttuivat todella nopeasti konkretiaksi ja tammikuussa 2016 ensimmäinen Kårenin Kirppis avasi ovensa.
Burleskin saralla olen opettanut muutamia yksittäisiä  polttarityöpajoja ja tilausopetuksia vuosien varrella, mutta vuoden 2016 aikana studiotilan löytymisen jälkeen opetus on ollut yhtä jaksoisempaa ja siihen on jo vaadittu yritystä. Siihen toisaalta olen tähdännytkin, että saisin jakaa burleskin merkitystä myös muille ihmisille viikko-opetuksella. Burleskiin olen tutustunut ensimmäistä kertaa vuoden 2009 tienoilla löytäessäni Olivia Rougen, tamperelaisen artistin, Illusion Costumes -vaatemerkille tekemien kuvausten kuvia netistä. Uppouduin hänen nettisivuihinsa ja ihmetyin burleskin maailmasta. Tammikuussa 2010 järjestettiin Turun ensimmäiset burleski-iltamat Kiki Hawaijin toimesta Manillassa ja siellä käytyäni paluuta ei ollut. Keväällä 2010 kävin hänen pitämässa burleskikerhossaan sen jokaisella kerralla ja päädyinkin jo toukokuussa 2010 pick-upin toimiin hänen klubilleen. Ensimmäisen sooloesitykseni esitin lokakuussa 2010 Helsingissä. Loppuvuodesta 2010 alettiinkin jo tuottaa ensimmäistä burleski-iltamatuotantoa.
Nykyään sekä esitykseni että iltamani ovat ammattimaisempia, mutta olen erittäin ylpeä siitä että löysin burleskin niin aikaisin. Kun täytän kolmekymmentä kolmen vuoden päästä,  olen puuhaillut taidemuodon parissa jo  reilut 11 vuotta. Se on omasta mielestäni erittäin hienoa.

Miten olet päässyt tähän pisteeseen?
Asettamalla tavoitteita, joita kohden olen pyrkinyt. Unelmoimalla asioista, joita joskus olisi hienoa saavuttaaa ja tekemällä töitä niiden eteen. Burleski löysi minut – tai toisinpäin – jo kahdeksan vuotta sitten ja jo muutaman vuoden päästä sen parissa aloitetusta urasta haaveilin mahdollisesta omasta esiintyvästä ryhmästä ja että kuinka joskus olisi hienoa omata oma tila, jossa voisi opettaa taidemuotoa. Silloin en ollut vielä valmis tokikaan opettamaan, mutta nyt olen opettanut jo kaksi vuotta studiollani ydinkeskustassa. Studiotila löytyi vahingossa lenkille mennessäni vuoden 2016 syksyllä. Koska en käytä tilaa koko ajan, etsin siihen aktiivisesti toista vuokralaista kanssani ja Lisa McWhirter löytyi tilaa jakamaan valokuvaustoiminnallaan.
Vaikka haaveissa onkin omistaa joskus hyllykirpputori, se ei tällä hetkellä ole mahdollista sillä en ole valmis sitoutumaan jokapäiväisesti läsnäoloon liiketilassa. Kårenin Kirppis mahdollistaa silti kirpputoritoiminnan tarjoamalla itsemyyntikirpputoritapahtuman Turkuun aina toisinaan. Kirpputori on kuin tapahtuma, se rakentuu yhtä päivää varten ja se puretaan pois yhden ja saman päivän päätteeksi. Minulla ei ole virallista tuottajakoulutusta, mutta tällä hetkellä olen tehnyt elämässäni jo 17 burleski-iltamatuotantoa, 21 kirpputoritapahtumaa ja useita ulkopuolisia tuotantoja, joten koen omaavani alalta täyden ammattitaidon. Tekemällä oppii äärimmäisen paljon ja on tärkeää olla avoinna uusille asioille ja ylläpitää asennettaan, jossa asioita joita ei osaa on aina valmis opettelemaan. Jos jotakin en tiedä tai en osaa, selvitän miten asia hoidettaisiin tai kuka siinä osaisi auttaa.
AEL:n kautta käyty yrittäjän ammattitutkinto, josta Lisa mainitsi jotta osasin edes hakea sinne, oli piste i:n päälle sikäli että sain kehittää omaa ammattitaitoani. En kuunnella teoreettisia luentoja siitä, miten sitten joskus kun teillä on yritys muistakaa tehdä näin ja näin, vaan yritys on siinä samantien. Yksi suuri kimmoke opettamiseen ja oman kirppistapahtuman pyörittämiseen oli myös elämän rajallisuus. Päätin, etten halua miettiä kolmikymppisenä sitä, miksen viisi vuotta sitten opettanut ja tuottanut. Unelmat kuuluu toteuttaa ja kuuluu uskaltaa heittäytyä. Ja kun heittäytyy, asiat saattavatkin loksahdella paikoilleen erittäin miellyttävästi.

Mikä motivoi sinua yritystoiminnassasi?
Se, että omia visioitaan saa tuoda todeksi ja saa vaikuttaa myös muiden ihmisten elämään. Lisäksi tapahtumien tekeminen ja omien unelmiensa konkretisointi haastaa sopivalla tavalla. Voinko tehdä, saanko tehdä, osaanko tehdä? Onnistuuko tämä? Elän unelmiani, kun saan toteuttaa itseäni näitä väyliä pitkin. Burleskin opettaminen on antoisaa ja koen, että taidemuodon opettamisesta olen oppinut eniten lajista. Kun joudut pohtimaan itsesi kanssa, miten saat opetettua ihmisille itsevarmuutta, liikekieltä, rakkautta omaa kehoaan kohtaan ja burleskin historiaa, opit väistämättä samalla itse. Miten koen tämän asian itse? Miten minun kuuluisi opettamaa tämä muille? Miten haluan, että toinen henkilö kokee sen? Koreografiaopetuksessa kreiseilen joskus erittäin paljon näyttääkseni liikkeitä, mutta se kannustaa myös opetettavia heittäytymään. Burleskituntien ilmapiiri on muutenkin aivan omaa laatuaan, väittäisin että harvalla perustanssitunnilla porukka hitsautuu kovinkaan vahvasti yhteen tai siellä uskallettaisiin paljastaa muille syvällisiä tuntoja omasta elämästään.
Kirpputorien, kierrättämisen ja luonnon kunnioittamisen suhteen, olen armoton. Luonto on suurempi kokonaisuus, kuin mitä ihmiset ovat. Kierrätysideologia on ollut erittäin lähellä sydäntäni jo yläasteikäisestä ja ostankin itse kaiken mahdollisen käytettynä. Oman kirpputoritapahtuman järjestäminen on unelma, vaikka se vaatiikin paljon töitä. Saan tuottaa, saan organisoida ja voin auttaa myös ihmisiä pääsemään eroon turhista tavaroistaan ja mahdollisesti ansaitsemaan rahaa siinä samalla. Kårenin Kirppiksistä olen saanut paljon palautetta suoraan tapahtuman kävijöiltä ja myyjiltä, burleskitapahtumista palautetta saa paljon vähemmän. Tapahtumaa on kehuttu ja sen jatkoa on toivottu paljon. Kerään myös aina pidempijaksoisesta burleskiopetuksestani palautetta, jotta voisin kehittää toimintaani. On aina hienoa kuulla, miten yksi puolitoistatuntinen viikossa on voinut auttaa jaksamaan koko viikon läpi tai miten oma kehonkuva on muuttunut puolessa vuodessa parempaan päin.

Parhaimmat yritystoimintasi opetukset vuosien varrella?
Kannattaa tehdä ja toteuttaa, eikä vain haaveilla ettäsittenjoskus.
Verotusasioissa verottajakaan ei aina tiedä kaikkea, kuten usein olen saanut huomata kysellessäni asioita.
Kunnollisten sopimusten tekeminen kannattaa aina, liittyen esiintymisiin ja tapahtumiin, vaikka ihmiset usein eivät kuitenkaan lue kaikkea siltikään. Silloin on kuitenkin kaikki virallisesti paperilla.
Palautetta kannattaa myös aina kysyä toimintansa kehittämiseksi.

Mikä on yrityksesi tulevaisuus? Mitä tavoittelet?
Kårenin Kirppiksellä menee tällä hetkellä mukavasti, mutta haluan kehittää konseptia entisestään. Kuvasin juuri ennen lomamatkaani tapahtumalle uusia kuvia, jotta saan uudet hienot julisteet ympäri Varsinais-Suomea sillä haluan tapahtumaan kävijöitä entistä laajemmalta alueelta. Haluan myös kehittää tapahtuman kierrätyspistettä sekä graafista ulkomuotoa, ainakin.  Isompiakin suunnitelmia on kierrätykseen liittyen, mutta saa nähdä toteutuvatko ne välttämättä koskaan. Burleskin suhteen haluaisin saada aikaa entistä enemmän omille esityksilleni, todella usein muiden opetus ja tapahtumat vievät luovan aikani, jolloin omien esitysten synnyttäminen on erittäin vaikeaa. Tähtään ulkomaille esiintymään, sillä Suomi ei vain yksinkertaisesti riitä itselleni. Toivoisin myös tulevaisuudelle kunnollista ammattimaista, esiintyvää burleskiryhmää, mutta toistaiseksi se vaatii osallistujilta niin paljon sitoutumista, että sellaisia henkilöitä on hurjan vaikea Turusta löytää.
Yritystoimintani tulee siirtymään nyt syksystä lähtien sivutoimiseksi, sillä aloitan hurjan hienon uuden kappaleen elämässäni – opiskelun merikapteeniksi tai siis omassa tapauksessa merikapteenittareksi. Toiminimeni tulee kuitenkin aivan varmasti kulkemaan rinnallani vielä, sen jäädyttäminen ei vielä ole ajankohtaista. Yrittäjyys on kuitenkin ollut läsnä suvussani sen verran pitkään, etten usko että kyseisestä ominaisuudesta tulee pääsemään kovinkaan yksinkertaisesti eroon.

Miten nollaat itsesi?
Olen huomannut että sähköpostin vilkuilu älypuhelinaikakaudella tapahtuu itselläni todella usein, liian usein. Lomamoodiin pääsee parhaiten matkustamalla jonnekin muualle, asettamalla poissaoloviestin sähköpostiinsa ja keskittymällä elämyksiin. Tammikuussa vierailin yksin yhden yön matkalla kovin rakastamassani Tallinnassa, linnoittauduin hotellihuoneeseen Rimistä ostetuin hyvin evästyksin, kiersin muutaman hyvän kirpputorin ja kävin katsomassa burleskia. Se tuntui lomalta ja juuri siihen ajankohtaan todella tarpeelliselta paolta Suomesta. Nyt kesällä eksyin taas purjehtimaan Tall Ships Racesin riveihin sekä pienelle laivojen ja linja-autojen yhdistelmän kanssa suoritetulle Baltian turneelle yhdessä mieheni kanssa. Puhelimen unohtaminen myös arjen keskellä auttaa, varsinkin jos saa keskityttyä tärkeiden ihmisten ja oman herrasensa seuraan.

Tahtolauseesi?


”A ship in the harbour is safe, but that is not what ships are built for.”

maanantai 13. elokuuta 2018

Too much Batman? I don't think so.

Batman on kova. Niin kova, että Helsingin Barbie -näyttely - kirpputorikierros - burleski-iltamareissulle Batmania oli mukana kaksin kerroin. 

 Retrolaukku kirpputorilta X, eli en edes enää muista. Narureppu Puutorin kirppikseltä.
Huivi, jakku, mekko ja stay-upit kirppiksiltä. Päivän tyyli.
Kengät Deichmannista, Liettuasta.

Batman <3 



tiistai 3. heinäkuuta 2018

Krumeluurirakkautta lattiallani


 Villamatot ovat rakkaus. Studiolla niitä on jo kolme isoa ja yksi pieni.
Olohuoneessa kaksi suurta, keskikokoinen (roskalavalta vuosia sitten) ja pieni.
Nyt niitä on myös makuuhuoneessa. Kiitos Pelastusarmeijan kirpputorien. Olen tosin etsinyt vihreää krumeluurimattoa, mutta sellaista ei vielä ole tullut vastaan.

Makuuhuoneeseen muutti myös kuukausi sitten roskalavalta pienempi hapsupäätyinen yksilö, joka kaipasi vain ja ainoastaan kissankarvojen poiston.

Henkilö, jonka vasemmassa jalkapohjassa on reikä, on arviolta 40's 50's mallinukkeni, jonka raahasin paloissa kotiin. Roskalavalta, ystäväavusteisesti, myöskin noin kuukausi sitten.

 En voi ymmärtää, miten paljon edelleen ihmiset tuhoavat hyvää tavaraa vain heittämällä
ne roskalavalle. Typerää. Turhaa.Vastuutonta.
Luontoa kunnioittamatonta.

 Toivoisin, että kaikki kierrätettäisiin, kaikkea arvostettaisiin ja erityisesti ymmärrettäisiin
luonnon arvo. Useimmat inspiraatiot krumeluureihinkin kun tulevat luonnosta.

<3




perjantai 22. kesäkuuta 2018

Turkooseja kirpputorivinkkejä Helsingin Uutisissa

Tänään osui silmiini nettiartikkeli, johon minua pyydettiin mukaan keväällä. Ihana Ulrika Bachér oli ystävällisesti vinkannut itseni toimittajalle kontaktiksi Turun seudulta kirpputori- ja vintagevinkkeihin. Juttu kannattaa tsekkailla ihan myös huiman hyvän opiskelija-alennuksen takia Pelastusarmeijan kirpputoreille.

 Jutun löydät täältä.

Huomaathan, että Länsikeskuksen Pelastusarmeijan kirpputori on muuttanut jo Viilarinkadulta Prisman liikekeskukseen.

Tässä alkuperäiset kuvat miellyttävästä kuvaussessiostani Heidi Pakarisen kanssa, heidicharlottaGraphics. Mekko on UFFista, hattu vintagea, eBaysta briteistä. Hattu tuli ostettua ensin ja mekko löytyi vahingossa viikko sen jälkeen. Mekko onkuin onkin suomalaista designia, roundshol Laura Elomaa.  Tässä alkuperäiset kuvat miellyttävästä kuvaussessiosta Heidi Pakarisen kanssa. Mekko UFFista Turusta, hattu vintagea, eBay. Hattu tuli ostettua Briteistä ensin ja ihan vahingossa löytyi viikko sen jälkeen UFFin tangosta suomalaista designia oleva samanvärinen mekko. Uskomaton yhdistelmä.
Taustalla Arken.


 //Edvina


Lady Walstén tai Winkheart. Kuva. heidicharlottaGraphics
Lady Walstén tai Winkheart. Kuva. heidicharlottaGraphics