Puolitoista vuotta, ellei enemmänkin, olen etsinyt itselleni uutta läppäriä. Toisten mielestä saattaa kuulostaa kovin yksinkertaiselta haasteelta - senkun kävelet alan liikkeeseen, kerrot toiveesi ja ostat. Itselleni tietokone ei kuitenkaan vain joku tekninen laite vaan käytän sitä äärettömän paljon. Yksi varsin tärkeistä ominaisuuksista on se, että kannettava tietokoneeni (koska pöytäkonetta en toistaiseksi omista) on minun näköiseni. Ei siis valkoinen, tai harmaa, eikä iso möhkäle, jonka ominaisuudet ovat Mikrobitin arvostelujen kärjessä. Tämän tekstin kuvat on muuten aika randomeita, kuvaan kotia ja uutta läppäriä vaikka tänne sitten joskus. Kun muuttolaatikot on muutenkin saatu järjestettyä ja turhat kamat myytyä niin kotikuvia ajattelin kyllä tänne läimiä oikein urakalla.
Samette -samettihenkari, jonka bongasin Maariankadun K V Boutiquesta. |
Koska en ole kulutushysteria ihminen edelleenkään enkä arvosta sitä yhteiskuntaa tippaakaan, piti kannettavan toki löytyä käytettynä. Ostin kerran, vanhan koneen köhiessä yhden viikonlopun aikana enemmän kuin koskaan, Gigantista valikoimasta itselleni parhaimman oloisen läppäriyksilön, mutta palautin sen aika äkkiä. Kyseinen läppäri ei ollut kuitenkaan mua ja kuitenkin se uutena ostettu -aspekti jäi vaivaamaan. En pidä uusista asioistsa, kun käytettynäkin saisi.
Tori.fi on ihan huipputapa etsiä tarveasioita ja myydä turhia pois. Sieltä uuden, käytetyn toki, läppärinikin bongasin, tosin täysin vahingossa uusien ilmoitusten virrasta. Asiassa kävi siis kuten kirpputoreilla yleensä - lähde ostoslistan kanssa matkaan, muttet todellakaan löydä sitä, mitä lähdit etsimään. Siksi se, mikä on ollut pitkään harkintalistalla, löytyneekin ihan vahingossa ja yllättäen joskus.
Entinen Dellin koneeni on läimitty täyteen tarroja, se tarvitsi jatkuvaa energiansyöttöä jotta se pysyi hereillä ja hänen käynnistymisessäänkin meni viitisen minuuttia ellei enemmänkin. Mutta niihin asioihin tottui helposti, mukaudun heti siihen, jos joku ei toimikaan niin kuin pitäisi. Siksi uuden kaverin alle puolen minuutin käynnistyminen on ihme. Voisi hyvin tuijotella koneen käynnistyttyä vielä ikkunoita viisi minuuttia, jotta sama aika olisi käytetty, mitä edellisen kaverin käynnistymisen kanssa. Uusi rakkaus on 'glitter'mattamusta, HP Pavilion G6. On IHANAA käyttää läppäriä bussissa matkalla Helsinkiin, sillä tässä akku kestää ilman latausta. Ihan uutta mulle..
Tori.fi:stä olen löytänyt myös uuden puhelimeni, joka pitäisi onkia postista (Sony Xperia Z3 Compact, on muuten täysin eri tarina miten postiennakolla lähetetty paketti on voinut mennä eri postiin kuin mikä on kotipostini ja miten pakettia noudettaessa sitä ei löydy.. Eli näin viikko paketin lähettämisen jälkeen, mulla ei vieläkään sitä ole koska postin toiminta ei nyt oikein funkkaa), keittiön oranssin räsymaton, makuuhuoneen murattejakin sisältävän valaisimen, ruusulautaset keittiöön, pitkät tikapuut (ehdottoman tärkeät vanhoissa asunnoissa, jos kuvittelee säilövänsä jotain yläkaappeihin tai laittavansa lamppuja kattoon) ja ja lisätään listaan vielä vaikkapa pesukoneemme (kyllä, ostettiin sekin käytettynä ja sen roudaaminen kolmanteen kerrokseen talosta jossa ei ollut hissiä taloon jossa ei ollut hissiä oli - p r o j e k t i..). Muuton jälkeen turhia isompia tavaroita on saanut tori.fi:n kautta helposti kaupaksi. Se ei vaadi rekisteröitymistä vaan voit jättää palveluun vaikka vain yhden ilmoituksen - nimimerkillä - ilman puhelinnumeroasi. Yhteydenotoista tulee näin ollen viestiä sähköpostiisi eikä vastapuoli saa tietää omaa sähköpostiosoitettasi kuin vasta siinä kohtaa, jos vastaat kyselijöille omasta sähköpostistasi. Kirpputoreilua kotisohvalta tai matkan päältä - ihan parasta <3
Pussittoman pölynimurin, jota myös vuoden etsin aktiivisesti käytettynä, bongasin puoli vuotta sitten Ekotorilta, josta löytyi myös iso kattovalaisin olohuoneeseen. Keittiön kristallilamppu osui silmiin facebookin aluekirpputorilla ja televisiotaso löytyi Turun alueen huonekalukirppikseltä.
Oon siitä hassu ihminen, että nautin suuresti kun saan myydä turhia tavaroita pois. Postittaminen on paras osuus. Postittamisen ihanuus lienee siinä, että saa sekä paketoida asian ja käyttää oudon mallisissa tavaroissa mielikuvitustaan sen paketoinnissa että pääsee tavarasta postittamisella eroon.
Toinen outo asia, josta nautin kovin on toki organisoinnin ja järjestämisen ohella se, kun joku asia loppuu. Vaikkapa shampoo ja ketsuppi. Sen pullon, halkaisemisen jälkeen koska toki kaavin sieltä kaiken käytettävän pois, voi heittää pois. Ta-dah. Ja asia on poissa elämästä ja kunnolla loppu.
Pikakelauksena muut kuulumiset: Hylätty Huvipuisto Teekutsut toimi loistavasti, todennäköisesti Kurpitsajuhlilla jatketaan 28.10! Mansikoita ja muita ihanuuksia piknille saavat myös kaikki halukkaat saapua elokuussa, keskiviikkona 24.8.
Korsettikurssi etenee. Ensimmäiset kaavat olen saanut piirrettyä ja korsetin puolikkaat takanyöritystä & plansettiosuutta lukuunottamatta olen prototyyppiin onnistunut ompelemaan. Ihmiselle, joka ei koskaan ole kaavoittanut kokemus oli varsin mielenkiintoinen. Vie hetken, tai useammankin, ennen kuin ymmärtää miten palaset asettuvat kohdilleen ja miten korsetti tosiaan toimii. Jos kesällä on aikaa, luultavasti saattaa into istua ompelukoneen ääressä olla suhteellisen suurikin.
Kirpputorilistausta kevään kirppistapahtumista ajattelin myös tänne koota, kunhan ehdin :3
Kårenin Kirppiksille kuitenkin tervetuloa vielä kerran 7.5! Syksyllä kirppikset jatkuvat taas kerran kuussa (: Kesälle tosin saattaa ilmestyä kirppistapahtumia vähän muussa muodossa, mutta katsotaan miten käy...