Vapriikki-Vintage 2016 & Salon keikka

Koska tunnetusti järjestelmäkamera pitää aina kyllä roudata mukaan sekkailuihin, muttei sillä oteta kuvia erityisemmin koska sitä ei jakseta kaivaa laukusta, saavat puhelimen laadukkaat kuvat tällä kertaa riittää värittämään tarinoita. Järjestelmäkameran kyllä omistan, mutta hyvissä kuvaustilanteissa en jaksa alkaa säätämään asetusten kanssa. Mulle on helpompi olla kameran edessä kuin sen takana. Toki yksin seikkailleissa itse itsestään kuvienotto järkkärillä on myös hieman haastavaa, joten laadukkaat siipikuorisen iPhone neloseni kuvat saavat toisinaan värittää tarinoitani.

Tarinaa siis viime viikonlopusta, elämässä tapahtuu sen verran paljon etten ole vain yksinkertaisesti ehtinyt aiemmin postausta saada julkaisukuntoon. Anyhow, lauantaina reippaasti ylös seitsemän jälkeen, jotta ehti taas kerran lämpöpatukoissa ja mummohuivissa junaan ajoissa. Junassa ajan saa kulumaan kätevästi meikkaamalla, jos muuta ei keksi. Bonettiladyn asu vei suhteellisen isot kaksi kassia tilaa, joten niiden kuljettaminen mukana meni liikunnasta. Junamatkasta ei ole mitään erityistä kerrottavaa, se sujui ihan normaalisti ja jopa aikataulussa.

 Tampereella toimintajärjestys oli seuraava: Tiger - UFF - Fida - Vapriikki. Tiger kultatussien takia, joita heiltä ei tietenkään enää saanut. Sädekehäpäähine nimittäin kaipaa vielä hitusen kultaa ja koska en ole jaksanut alkaa metsästää kultaspraymaalia mistään, niin päätin käyttää grillitikkujen värittämiseen kultatussia. Yksittäin. Kyllä. Terapeuttista, jos ei muuta. Tampereen juna-aseman viereinen UFF ei yleensä tarjoa yllätyksiä, mutta tällä kertaa jos-nyt-taas-kerran-tsekkaa-tuonkin-kirppiksen-valikoiman-vaikkei-sieltä-koskaan-mitään-löydy -mentaliteetti osoittautui loistavaksi. Vintagepuolelta pisti silmään tummanpunainen samettimekko, jossa oli edessä strassikoristuksia. Pohdin pitkään jaksanko häntä sovittaa ja otanko vai enkö, mutta sovitusinto kasvoi epäilyä suuremmaksi. Mekko oli suurinpiirtein täydellinen. Olkaimia pitää vielä siirtää sivummalle ja takaa ihan yläreunaa avata, jotta vetoketju menee kokonaan kiinni. Täydellistä Helsinki Burlesque Festival -materiaalia!  Fidasta mukaan tarttui pari tekokukkaa, ruusupinssi tulevan projektin yksityiskohdaksi ja kirkkaan metallisen myrkynvihreäjakko, koska väri oli niin kreisi.

Vapriikki-Vintageen halusin lähteä lähinnä tuttujen, L'Amuseten historiallisten tanssien miniopastuksen ja Atelieri O. Haapalan takia, en niinkään vintagemyyjien vuoksi. Muutoinkaan en harrasta vintageliikkeitä. Löydöt tehdään kirpparilta muiden tavaroiden välistä, vierastan paljolti sitä, että ostettaisiin jotain (toki rutkasti kalliimmalla) suurista löytövalikoimista. Toki myyjäpuolen kävin läpi, mutta lähinnä silmäillen. L'Amuseten tanssihetki oli hauska, tosin bonettiladyn helma oli kovin epätaktinen, sillä sitä sai olla kahmimassa syliinsä ettei kukaan kompastuisi. Oman rokokoo/barokkipuvun työstö siintää tällä hetkellä mielessä kovasti, sillä historiallisten tanssien kurssi alkoi omalta osaltanikin eilen. L'Amuseten kevättanssiaiset kiinnostaisivat myös kovin, mutta samana päivänä olen Tampereella korsettikurssilla ja edellisenä iltana raadetaan Hylätyn Huvipuiston kanssa.

Samettiunelmamekko <3 

 Atelieri O. Haapalan kuvausseinä oli ihan huippu, vaikkakin jättihameineni ei ollutkaan järkeä käyttää rokokootuolia. Ystävätär upeassa itsetekemässään luomuksessa saapui myös kuvausnurkkaan juuri oikeaan aikaan, joten saatiin myös otettua yhteiskuvakin. Lopputuloksia odotellessa. Ehdin myös päivän loppupuolella kiertää itse museonäyttelytkin pikaisesti, muun muassa postinäyttely ja luontonäyttely vaikuttivat mielenkiintoisilta. Ehdin tutkia täytettyjä eläinystäviäkin jonkin verran. Karvaotukset on ihana, kettupuuhkat erityisesti. Haluan kuitenkin että turkikseni ovat käytettyjä, en että mua varten kasvatettaisiin viittäkymmentä kania jotta saisin turkin. Täytettyjä eläimiä, lintuja tai trofeita toivoisin sisustukseeni, vaikkakin aikamoisia pölynkerääjiähän ne ovat.

Bonettilady & Vapriikin aula. 

Lauantai-ilta meni kotiin matkustuksessa ja sunnuntain kuvausarsenaalin kasaamisessa. Sunnuntai oli pyhitetty autoretkelle Saloon studiokuvausten takia, toki reissuun yhdistin kaikki auki olevat kirpparit tapani mukaan. Seuranani toimi ompelijattareni ja nykyään aina monessa muussakin mukana pompoileva Lumria (naikkosen blogi täällä).

Ajatus studiokuvista jälleen kerran Jarno Lindholmin kanssa lähti Tampereen Radiokirppikseltä puoli vuotta sitten ostetusta flamencohameesta. Minä vahingossa flamencohameen. Siihen lisäytyä Dia Los Muertos -maskilla, hiusruusuilla ja ajatus siitä, mita studiossa halusin tehdä, oli valmis. KISS, tuo maailman kaikkeuden suurin ja kovin bändi, on opettanut jonkin verran koko kasvojen maalauksesta, mutta vain kerran aiemmin olen pääkallomaskin itselleni tehnyt Tampereen Horror 'n Tease halloweenspektaakkeliin kolme/neljä(?) vuotta sitten. Maskille piti jokatapauksessa varata reilusti aikaa ja ihan mukavasti aamun kolme ensimmäistä tuntia sen parissa vierähtivätkin. Kahdentoistamaissa päästiin matkaan.

Set-up. Stailaus, MUAH, rekviisiitta: Minä 

 Salon kirpparit ovat suhteellisen tuttuja, sillä aikoinaan mökkimme sijaitsi Kiikalassa ja isoäitini asuu Somerolla. Salon-Seudun Suurkippis oli mökkimatkojen pysähdyspaikka lähes aina ja viereisestä Lidlistä sai ruokaostokset suoritettua. Parhaimpia löytöjä Salon Seudun-Suurkippikseltä lienee punainen sateenvarjon mallinen seinävalaisin (joka tällä hetkellä on jo ylimääräisyyskasassa), muita en edes enää muista. Kirppis sijaitsee kätevästi moottoritieliittymän ja Salon keskustan välissä, kun sinne Piihovin liittymästä nousee. Kirppis oli aika ok-möh-jees jälleen kerran. Järkyttävän kylmä teollisuushalli, jossa osa pöydistä makuuttaa edelleen samoja juttuja, mitä kolme vuotta sitten. Löysin kuitenkin kaksi ruusumansettia, joista revin ruusut sädekehän koristeiksi, pari pinkkiä lumihiutaletta päähineisiin, vihreän perusmekon tuunattavaksi (jos kukaan tätä sanaa enää tässä maailmassa käyttää) ja vanhan retroherran, Kenwoodin Chef -monitoimikoneen! En tiennyt tarvitsevani toista monitoimikonetta, mutta sellainen tarttui mukaani. Oikeastaan hyvä niin, sillä tämänhetkinen yksilö ei aina jaksa jäykimpiä taikinoita vatkata vaappumatta uhkaavasti.

Salon seudun suurkippis ja minä ennen kuin tiesin tarvitsevani retroyleiskonetta. Ensimmäinen asia muuten, kun astui sisään kirpparille oli kassalla ollut nainen joka tuijotti mua suu auki kohtuuttoman pitkään... 

Kenwood Chef - the monitoimikuningas. Valitettavasti tosin tehosekoitinosuutta ei ollut enää olemassa. 

 Salon Aarresaari kirpputori (Vilhonkatu 22) on yleensä Salon matkan vakiokohde, Suurkirppikselle jaksaa matkata toisinaan kyllä kävellenkin (keskustasta matkaa noin kolme kilometriä) mutta Radiokirppis & Aarresaari sijaitsevat ihan keskusta-alueella joten niissä on helppo käydä aina. Aarresaaren valikoima oli nuiva, siihen nähden mitä itse metsästimme, ja ostokset rajoittuivat yhteen puoleen hintaan olleeseen matkamuistoviuhkaan  josta saa revittyä kankaan irti ja vaihdettua sen mieluisammaksi kankaaksi.

Aarresaari & viuhkaostos. Viuhkaprojektistakin voisi ehkä jaksaa ottaa tänne kuvia. Ehkä.. 

 Radiokirppis (Helsinginkatu 22) ehdittiin käydä läpi juuri ennen sulkemisaikaa eikä valikoima sielläkään oikein säväyttänyt. Löysin kuitenkin lisää mustia astioita lautasten ja mukien muodossa (jee, mustat astiat on se juttu, ei mitkään Arabia/Iittala/Yöktusina-astiat) sekä jännääkin jännemmän Tiikeri -miniryijyn, joka ehkä mahdollisesti päätyy johonkin projektiin. Ja jos ei päädy, se on muutoin vain kreisi yksityiskohta materiaalikassissa. Salossa on sijainnut myös aikoinaan Fida & Salon suurkippiksen kadulla Kirppis Basaari hyllykirppis, mutta niitä ei enää vuosiin ole ollut. Samoille hoodeille oli ilmestynyt kuitenkin vuosi sitten lähetyskirppis, joka viime vilkaisulta näytti siltä, ettei sitä enää olisi(?). Myös Vuohensaareen päin mentäessä on sijainnut yksi jonkinasteiseksi laatukirppikseksi itseään listannut paikka, oli puoliksi maalaisromanttisen uuden tavaran myymälä, mutta paikan nimeä & sijaintia en nyt muista. Ei ollut tosin mieleeni yhtään, joten eipä ihmekään etten paikkaa ole muistiini sen tarkempaa tallentanut.

Ennen kuin löysin Tiikeri -ryijyn 

 Kuvauksissa meni luonnollisesti kolmisen tuntia, sillä kuvattiin Dia los Muertos -setti, Miran setti kun vaihdoin meikkejä ja glamourleidi sarvet & turkispuuhka -setti. Viime aikoina sarvikuvia on näkynyt siellä ja täällä ja kun Turun Kontista sarvet löysin, halusin luonnollisesti ne ostaa kuvissa käytettäviksi. En tosin halunnut tehdä perustusinasarvikuvia, joten ideaa sarvien käyttöön piti etsiä hetken aikaa. Turkikset, erityisesti kettupuuhkat, ovat rakkautta <3 En haluaisi kuitenkaan missään nimessä tilata turkistilalta kuuttakymmentä kettua kasvatettavaksi turkistani varten, vaan vintage on se juttu. UFFin turkisvalikoima talvisin esimerkiksi aika mittava, joten olemassa olevaa materiaalia on jo aika paljon.

Muotoja nuoleva mekkoseni. 

Behind the scenes -kuvatus. Lumrian ottama. 

Sarvet & jääkettu <3 

 Kotimatka sujui väsyneesti, mutta Piihovin kanakantarellipastan ja överihintaisen laskiaispullan jälkeen emme ajaneet ojaan. Lopullisia kuvia lätkin näkyville, kun olen ensin a) ehtinyt valita muokattavat ja b) kuvaaja on ehtinyt tehdä niille taikojaan. Kuvilla tosin ei sinänsä ole mikään kiire.

 Loppumainintana tiistaina suoritettu Turkulaisen haastattelu, se ilmestyy keskiviikon 3.2 lehdessä ja Kårenilla kirppistellään taas ensi sunnuntaina, 7.2.2016!

Vintagea ilmassa.

Pieni ja lyhennetty versio päivän filosofoinneista: Toisinaan sitä miettii, elääkö juuri sellaista elämää kuin haluaa. Että teenkö nyt niitä kaikkia asioita mitä haluan, elänkö niin kuin tahdon? Toki moni asia asettaa vähän pieniä rajoituksia (esimerkiksi raha, perhe, mielihalut, työt, opiskelut ja mitänäitänyton), mutta kuitenkin. Mulla ainakin itsellä on toistuvasti toisinaan olo, että tekisi mieli heittää koko arkielämä ikkunasta ulos ja muuttaa ulkomaille. Hypätä suureen seikkailuun. Toisinaan sitä tarvitsee seikkailuja. Seikkailuksi riittää useimmiten Tallinnan matka tai vaikka kirpputorikierros Tampereella, mutta Amerikasta toki burleskin ystävä haaveilee. Ja Japanista. Australiasta.. Listaa löytyy.

 Lauantaina kuitenkin vuorossa Vapriikki-Vintage, teemana 1700-luku! Bonettileidi lähtee siis kiertueelle, varsinkin kun Atelieri O. Haapala on kuvaamassa vintagekansaa. Potrettikuvaamo lopettaa tämän kevään aikana jatkaakseen muissa projekteissa.  Tampereen keskustan Fidan ajattelin  käydä läpi ennen vintagetapahtumaa, muita kirpputoreja tuskin ehdin katsastaa. Paitsi UFFin, joka on väkisinkin juna-asema - keskusta - Vapriikki -akselilla. Turun UFFin valikoiman jo katsastinkin, eikä sieltä löytynyt valitettavasti mukaan kuin yksi panta päähinepohjiin.

Alla oleva kuva on studiokuvaussessiosta hauskojen sattumusten kautta löytyneen ystävän kanssa. Emily Fox on kuvannut myös kreisin Hylätyn Huvipuiston mainosvideon keväältä 2015 (löytyy täältä) ja tehnyt jutun minusta koulunsa lehteen (lehti täällä ja artikkelin kuvat ovat Vilma Saarelan käsialaa). Lehtijutussa pääsee myös kurkistamaan hitusen kotiini - ja siihen kammottavaan kuvausrekvisiitta/HylättyHuvipuistotavara/muutluovatasiat -pinoon, joka kuvaushetkellä olohuoneen keskellä köllötti. Emilian muihin duunailuihin pääset tutustumaan täältä. 

Kårenin Kirppiksen seuraavan tapahtumapäivän kanssa on vielä puuhailtavaa, lauantaina tosiaan Tampere ja sunnuntaina vietetään Salon kirppiskierros & studiokuvauspäivää. Talviviittani kanssa kävin myös luistinradalla viime sunnuntaina, joten mustista kaunoluistimista ja viitasta tarinaa ja kuvia luvassa myöhemmin.

Täälläkin on siis luvassa lähitulevasuudessa tarinoita seikkailuista, muodossa tai toisessa. (:

Hän. Kuva & editointi: Emilia Reponen 

Ne paremmat keltamustat päivät

Itselleni Ne Paremmat keltamustat päivät järjestetään  Turussa Humalistonkadulla eikä Yliopistonkadulla. Vierailen UFFilla aina välillä normaalivalikoiman aikaan, mutta harvoin löydän sieltä superaarteita normikausina - tasarahapäivät ovat asia erikseen. Lisäksi UFFin hintataso on toisinaan hitusen kova enkä miellä kyseistä myymälää kirpputoriksi, sillä järjestön toiminta on jo jalostettu niin pitkälle. Siltikään UFFia vastaan mulla ei ole mitään, vaikka järjestön toiminnasta liikkuukin välillä outoja huhuja. (Toisaalta toisille SPR:n toimintakin on epäilyttävää, joten eiköhän jokaisen asian kanssa löydy ongelmia). Joskus olen haaveillut jopa työskenteleväni siellä, Pelastusarmeijan kirpputoreilla myyjänä olen hetkisen ehtinytkin olla.

Löytöjä materiaalin vuoksi. Pinkki sopii flamingoille, raidallinen steampunkimpaan (tai mihin keksinkään) ja oranssi ainakin Halloweeniin, jos ei jopa muualle. 

  Tasarahapäivät alkavat nykyään maanantain kahdeksasta eurosta ja laskevat tavalliseen yhteen euroon, aikaisemmin päivät ovat alkaneet yhden päivän seitsemän euron tarjouksilla ja päätyneet siitä euroon. Euron päivinä harvemmin UFFilla vierailen, mutta tällä kertaa jaksoin sinne silloinkin vaeltaa. Sen verran ainakin Turun myymälässä olen vieraillut, että tämän hetkisten myyjien kasvot ovat tulleet todella tutuiksi. Pelastusarmeijan kipputorilta Puutarhakadun myymälästä, ennen kuin sinne päädyin hetkeksi töihin, olen myös löytänyt elämääni yhden aivan ihanan naisihmisen ja ihan vain siksi, että vierailin siellä niin usein. Minä siis ostajana ja hän myyjänä. Tämän yli kuusikymppisen ystävättäreni kanssa teehetkeilemme ja vaihdamme kuulumisia miesasioita myöden aina epätaisaisen tasaisesti. Sitä vaan tietää, kun löytää huipputyyppejä elämäänsä ja huipputyypeistä kannattaa pitää kiinni - ei niin huiput syövät vain elämänenergiaa ihan turhaan.

Sinapinkeltainen - hottistrendiväri, mutta
nuo strassihapsut oli saatava!

 Tasarahapäivien erityisbonuksia ovat hattu-, huivi-, hanska- yms. alennukset heti ensimmäisenä tarjouspäivänä - kaikki 2€ kappale. Niin ne silmättömät kettuturkikset kuin maatuskahuivitkin. Aikaisemmin myös laukut noudattivat samaa ensimmäisellä viikolla 2€ / kpl ja seuraavalla 1€/ kpl -ideologiaa, mutta se vaihdettiin jossain kohtaa pois. Kengät ovat myös päivän hintaisia, eivätkä noudata tuota kaavaa. Tällä kertaa ostin yhden ruusuhuivin tulevaan projektiin, samaten myös vanhan Neuvostoliiton(?) aikaisen koppalakin, jonka ostoa perustelin sillä, että sen voi joko päällystää tai siitä voi hyödyntä mustan lipan johonkin. Lippa parilla eurolla on jo edullinen.

Kevään neuletakkieni väri on - turkoosi. Pikkublingbling on kaunista. 

Yksi kokeilemisen arvoinen paikka Turussa on muuten myös Varsinais-Suomen löytötavaratoimiston myymälä, joka sijaitsee Martissa (Martinkatu 7). Siellä on yleensä aina kattavat valikoimat sateenvarjoja ja hanskoja, mutta kaikkea muutakin kirjoista vaatteiden kautta elektroniikkaan ja koruihin löytyy kyllä. Itse tarvitsin hoitoainetta ja raidasin mestan perjantaina. Mukaan tarttui naamiaistavarakauppalaatuinen silinteri, jota ajattelin jatkotyöstää kuvauksia silmällä pitäen sekä hiustenhoitoainetta, hiuslakkaa ja shampoota. Pesuaineissa en nää ongelmaa ostaa niitä puolityhjinä ja käytettyinä edullisesti , mutta myynnissä olevat hammastahnat herättävät aina vähän epäilyksiä, sillä ainakin itselläni hammasharjani osuu tahnatuubin kärkeen hiukan joka kerta joten niistä hygienisyys on aika kaukana. Olen asiasta kerran myyjälle maininnutkin, mutta vastaus oli 'Ei niissä ole mitään ongelmaa' - luokkaa. No, jokainen tavallaan.

Väri ei nyt ole ihan oikea kuvissa, mutta tämänmoinen mekko, ihan täyspitkä on mutta objektiivini
on toistaiseksi vain tämä taideversio.. Viinirypäleitä, headdress, kesä ja puutarha - kuvia!

UFFin valikoimasta mukaan lähti ensimmäisen viikon aikana hääpuku, joka itseasiassa oli mallinuken päällä vintagevalikoima-alakerrassa jo pitkään ollutkin. Puku ei mahdu itselleni kirveelläkään, mutta helmalaahusta ja pitsejä siitä saa varmasti irroitettua kuuden euron edestä. Kauan, kauan, kauan mielessä ollut ehkä-joskus-tulevaisuudessa vedettävä meriaiheinen burleskiesitys löysi myös alaosahameen ja yllätyksekseni ostin myös fuksianpunaisen mekon, joka muistuttaa kovin Megaran tyyliä(Siis Hercules, tiedättekö?). Mekon yläosassa on ihmeellinen ja mielestä aika ruma kaulakoristetsydeemi jonka ajattelin irroittaa. Hommeli näyttää koostuvan dimangeista, kankaalla päällysteityistä sellaisista, joten jos ne jaksaa yksitellen irroittaa ja kankaat repiä pois, saatan omistaa pian oivan kasan liimattavaa päähineisiin. Tai mihin ikinä keksinkään.

Peitetyiksi timanteiksi epäilemäni koristukset. 

 Lisäksi kahmin kasaan oiman saaliin vaatteita, joissa näin potentiaalia materiaalillisesti tai koristeiltaan. Viimeisinä päivinä vaatteita kannattaa osata katsoa enemmän kysymyksin 'Missä näkisin tuon materiaalin?' 'Saisinko irroitettuna nuo napit / vetoketjun / tupsut / pitsin?' kuin 'Onkohan tuo mun kokoa / mun tyylinen?'. Esimerkiksi metsänvihreät, helmiäisen vihreät tai ehkä jopa metallin hohtoiset vihreät toppahousut (!) oli aivan pakko ostaa, koska 'Toppahousuista hatuksi' -niminen blogiteksti olisi aivan mahtava & kankaana tuo olisi kyllä huippu-upea juuri hatussa. Superupean vyönsoljen pelastin myös, tai siis ostin toki vyön, mutta irroitin soljen siitä pois kotona. Ihan oikeaa nahkaa on vyökin, mutta sen loppusijoituskohdetta en oikein tiedä - en tosin soljenkaan, mutta sen näkisin korsetin tms. juhla-asun upeana yksityiskohtana.

Hääpuku! Pitsiä! Helmiä! Löytyy. 

 Seuraavaa Star Warsia varten pitää pukeutua joksikin itse keksimäkseen hahmoksi ensi-iltaan, joten asun työstäminen sinnekin pitäisi aloittaa. Miehen pukua varten ostettiin nahkatakki ja vyö, joista saattaa päästä hänen outfitinsä suhteen alkuun. Hyvin iloinen olen myös löydettyäni muutaman turkoosin villatakin, sillä kyseinen väri on alkanut kiinnostaa. Violettikausi mulla on ollut joskus muutamia vuosia sitten, mutta sen jälkeen siitä väristä sai todella tarpeekseen. Musta on aina ookoo, samoin punainen. Turkoosi tosin saattaa nyt tehdä tuloaan. Ainakin neuletakin muodossa.

Tämä on kaunis kuin aarre <3 

 Hylätyn Huvipuiston Teekutsuja varten saattaisi olla hyvä idea myös alkaa työstää jotain asua - ehkä sitten joskus. Olen hyvin onnellinen siitä, että mahduin HiroNIAn korsettikurssille, saattaa vihdoin saada ohjauksella ihan oikeasti aikaiseksi noista smaragdinvihreistä kirppareilta kerätyistä kangaskavereista jotain huikeaa. Yritän saada raportoitua erinäisten projektien etenemisestä täällä. Ainut haaste on aina kuvien ottaminen sillä se vaan vie aikaa, tarvitsee hyvän tilan ja tarpeeksi valoa ja useimmiten kun on inspiraatio se paita josta haluan hatun pistetään palasiksi heti. Yritä siinä sitten tehdä näin-teet-ohjeistukisa. Mutta yritetään. (:

Kiitos kahdeksansataaviisikymmentäkaksi!

Teksti on hei eri, mitä muissa kanavissa jakamani kiitosteksti (:

Kolmisen vuotta sitten pohdin mielessäni burleskitapahtumien koordinoimisen ohella, että kirpputorifriikin unelma olisi tuottaa omaa kirppistapahtumaa, sitte joskus Hylätty Huvipuisto ei vielä ollut alkanut, vaan kolme ensimmäistä osittaisraakiletapahtumaa oli pidetty. Niiden jälkeen mietittiin joka kerta, tehdäänkö edes seuraavaa tapahtumaa. Hylätyn Huvipuiston syntymisen jälkeen ehkä -kysymystä ei enää ollut. Vastaus oli aina 'sitten ensi kerralla tehdään niin ja näin ja sitä seuraavana vuonna teema vois olla tää, joo!'  Viime syksynä tuli olo, että nyt on ajanjakso 'joskus' tämän asian suhteen. Sanoin asian ääneen, homma alkoi rullata. Kåren oli ehdottomasti juuri The Paikka, jossa tapahtuman halusin toteuttaa. Se on itselleni lähes toinen koti ja rakastan sitä tilaa. Näiden kaikkien vuosien jälkeenkin. 
On jonkin verran selvitettäviä asioita ennen kuin voi pistää ehkäpä mahdollisesti hitusen suuremman mittaluokan tapahtuman pystyyn eikä Suomessa yrittäjien rahapolitiikkakaan ole helpoimmasta päästä. Jos tapahtumaa tekisi rahankuvat silmissä, mulle pitäisi riittää se, että myyntipaikat myyvät loppuun (joka kävi kolmessa tunnissa tämänpäiväisen kirppiksen kanssa) ja muilla asioilla ei ole väliä. Kunhan saa rahaa. Ja pääsee vähällä, that's it. En valitettavasti ole sellainen ihminen. Mä haluan toteuttaa omat tavoitteeni ja muutoinkin tekemieni asioiden kanssa olen kovin useni perfektionisti. Jos joku ei onnistu ihan täysin niin kuin piti, se harmittaa. Paljon. Raadollisuus ei aina ole hyvä juttu, silläkin on taustapuolensa varsinkin mieleen.
Mä haluan taistella kulutuskulttuuria vastaan, avartaa ihmisten mieltä ajattelemaan myös ympäristöä mutta myös järkevämmin. Tavaraa on maailmassa niin paljon, että varmasti vaikkapa ihan perustavaroita joille juuri sulla on tarve, löytynee joltain toiselta turhana. Tarve ostaa on vaikea taltutettava, mutta kuluttajana voit myös tehdä erilaisia päätöksiä kulutuksesi suhteen. Toki keskustelua siitä, onko käytettyjä H&M:n vaatteita järkevää ja kestävää myydä eteenpäin, voidaan käydä mutta toistaiseksi mun on ainakin täysin mahdotonta alkaa käydä jokaisen myyjän myytäviä niin läpi, että jäljelle jäisi vain laadukkaimmat tavarat. Koska Turulla on tarve itsemyyntikirppikselle, tulee kevät menemään kirpputorien osalta peruskirppareilla joille kuka tahansa voi tulla myymään. Syksyllä perehdytään alternativeen tai muihin spesifimpeihin kirppiksiin.
Kukaan ei voinut tietää tarkkaa lukumäärää päivän kävijöistä, mutta itse uskalsin arvata mediahuomion ja facebookin kautta, että tungosta tulee olemaan. Vihdoin Turussakin voidaan puhua kunnon kirpputoritapahtumasta. Markkinoin Kårenin Kirppistä muun maussa tällaisella kappaleella: ''Haluan luoda tapahtuman, jossa myyjille riittää ostajia ja ostajille riittää valikoimaa. Mikään ei ole kurjempaa kuin roudata ylimääräisyytensä kirpputorille jonka asiakasmäärän voi laskea sormin ja varpain.'' Ensimmäinen Kårenin kirppis täytti täysin tuon lupauksen, sillä kenekään sormi + varvas -kombinaatio ei ole 852. Hurja suoritus. Enemmänkin varmasti olisi ollut tulijoita, mutta osalle jonottaminen oli kynnyskysymys ja Kårenin liepeiltä käännyttiinkin tulosuuntaan takaisin. Jonottaminen on kuitenkin valitettavasti pakollinen toimenpide, kun sadat ihmiset ovat kiinnostuneet tapahtumasta, sekä turvallisuuden että kiertelymukavuuden takia.
Seuraava, toivottavasti taas järkyttävät jonot aiheuttava tapahtuma järjestetään sunnuntaina 7.2. klo 12-16. 
Nähdään silloin!

The luku. Kuva: Miika Soukkala Photography

Kårenin Kirpputori aloittaa lauantaina

En itse ole vielä saanut käsiin omaa paperiversiota Turun Sanomien jutusta, mutta ymmärrykseni mukaan juttu on siis ei-Turun Sanomia saaviin talouksiin tulevassa TS:n Kaupunki -liitteessä. Jos on ollut itse lehdessäkin, niin vinkki siitä otetaan vastaan. Syksyllä Hylätyn Huvipuiston artikkeli oli sekä liitteessä että lehdessä, joten en tiedä miten tämän kanssa on käynyt.

Itse artikkeliin pääset tästä.

Lauantaina lähtee ensimmäinen kirppispäivä käyntiin ja kuten jutussakin kerron, niin suunnitteluasteella on teemoitetut kirpparit, oh jes! Itselleni sydäntä lähellä olisi järjestää teemakirppis alternative -tyyleille kattaen burleskin, rokkarit, punkkarit, lolitat, steampunkin, gootit ja niin edespäin. Vaikka Turku on hitusen hankala kaupunki monessakin suhteessa puhuttaessa vähän erilaisesta kulttuurista / tyyleistä, niin uskon kyllä että n. 50 vähän erikoisemmin pukeutuvaa tapausta saisin löydettyä kätköistään (:

 Kirpputoreista ja muista ideologioistani kirjoittelen varmasti enemmän tulevaisuudessa, sillä ne sattuvat olemaan suhteellisen suuri osa elämääni.


Kaksi yötä ja kirppistellään, onneksi pakkanen laskee tästä -25 asteesta -15 lauantaiksi.

Nähdään Kårenilla! (Ja varautukaa lämpimin vaattein jonottamiseen.)

Ps. Koko kuvan outfit on tosiaan kirpputorilta, silmälaseja lukuunottamatta. Rakastan isoja maatuskahuiveja, en mitään polyesterversioita vaan ihan villaa ja oikeasti i s o j a. Hiuskukat mulla on päässä aina arkena ja tuo takki, Porin kirppislöydös ihan taivaallinen kellohelmaunelma <3

Ainakin aluksi Kårenin Kirppiksellä on vain kirpputoritoimintaa, mutta tapahtuman tuottaja Edvina Walstén haaveilee kehittävänsä tapahtumasta kokonaisvaltaisemman elämyksen. Luvassa voi jatkossa olla esimerkiksi teemakirppiksiä. TS/Marttiina Sairanen

Luomisen tuska ja ihanuus.

Toisinaan tulee fiilis luoda jotain uutta. Ei kirjoittamalla, sitä käytän toisinaan asioiden läpikäymiseen ja käsittelemiseen vaan ompelemalla tai askartelemalla. Luomalla jotain konkreettisesti. Vuosi sitten joululomalla tarve saada päähine / pääkoriste itse tehtyä oli suuren suuri. Sainkin kaikki materiaalini levitettyä keittiön pöydälle ja siihen ne jäivät. Ei luovuus riittänyt tekoihin asti. Tuskaisa tunne.

 Tämän vuoden joululomalla tuli sama fiilis, on tehtävä jotain. Levitin kaikki askartelulaatikon sisälmykset pitkin maailmaa ja etsin yhteensopivia asioita, esineitä, värejä ja muotoja. Mitä loisin, mistä loisin? Halusin tehdä päähineen, panta riitti pohjaksi huopapalan kera.

En suunnittele etukäteen kovinkaan tarkkaan (eli en ollenkaan) mitä lähden tekemään vaan tuotos syntyy fiilispohjalta. Mikä materiaali, mikä fiilis siitä tulee, minkä kanssa se sopisi yhteen. Luovassa työskentelyssä on kamalia vaiheita ja ihania vaiheita. Kamaluus muodostuu alussa kun ei täysin tiedä miten tekee ja mitä tekee. Varsinkaan tekniikoista en tiedä yhtään mitään, mutta aikaiseksi saan kyllä silti asioita. (Paitsi toisinaan kun kyllästyn ja projekti jää kesken. Tätä tosin ei ole pitkään aikaan tapahtunut koska en ole saanut projekteja edes aloitettua.) On kamalan ihanaa repiä tekokukista kukat ja terälehdet irti ja katsoa edessään olevaa kukka-lehti-glitter-tupsu -pinoa ja miettiä, että syntyykö tästä vai eikö synny. Tänä keväänä vuonna on syntynyt jo kaksi kertaa. Hurraa!

  Palkitsevin hetki on epätoivon ylittämisen jälkeen nähdä, että idea toimii ja työ  muokkautuu lopputulosta kohden itsestää. En osaa selittää luovaa luomisprosessia oikein muuten. Se toimii itsestään aika paljolti. Sitä mallailee eri osia sopisivatko ne tähän vai tähän ja sitten vasta ompelee tai liimaa ne lopulliseen paikkaansa.

Ensimmäisenä sain aikaiseksi Kesä -päähineen. Sen nimi ei ollut kesä kun sitä aloin työstää vaan pakko-tehdä-joitain-luovaa -päähine. Oli panta, typerä naamiaiskaupan pirupäähine (sarvet leikkasin pois ja jäljelle jäi pään peittävä punainen huopa"kuppi", sarvet saa johonkin toiseen tummansävyisempään pääkaunistukseen kiinnitettyä joskus sitten) josta leikkasin kaistaleen ja ompelin sen pantaan. Sain aikaiseksi pohjan, sen vaikeimman osuuden. Sitten valikoin kukkavalikoimastani (kirpparilta kaikki, muutaman euron kavereita) kauneimmat ja aloin työstää. Isot lehdet taustalle, pystyyn, niissä oli metalliruoto, jes! muoto toimii. Eteen pienempiä lehtiä. Lopuksi kukat. Ja tupsut.

Kesä - materiaalit (kuumaliimaa lukuunottamatta) kirpputorilta, peruukkipää myös.

Olen hitusen tupsufriikki tai rakastaja, niitä pitää kirppiksiltä aina niitä löytäessään ahmia. Ne sopivat vaikka ja minne ja ovat kauniita. Ruusut ovat valikoituneet jotenkin kummallisesti lempi- ja arkikukikseni. Arkikampaukseen kuuluvat aina kaksi punaista ruusukukkaklipsiä ja toisinaan yksi vihreä. Kaikki kirppislöytöjä eri puolilta Suomea. Viimeisin arkikukka löytyi Lahden pelastusarmeijan kirpputorilta, se vihreä yksilö siis. Yksi on Porista ja yhden alkuperää en edes muista.

 Kesä kaipaa seurakseen kuvausasuksi jonkin asteisen mekon ja / tai yläosan. Siihen on jo saman vihreää nyöriä ja lisää tupsuja olemassa. Lopullista inspiraatiota häneen en ole ihan vielä saanut, sillä Kevät tunki väliin. Tosin Kevät ja Syksy taistelivat olemassa olostaan tovin. Irroitin jo kaikki syksyn lehdet ja meinasin alkaa ommella niitä kiinni päähinepohjaan kunnes päätinkin, että Kevät tulee ensin.

Kevät - päähineen lopputulos.

Keväästä tuli tarpeeksi hempeä ja pieni kukkaine kaveri, päähineen valmistuttua löysin samanpäivän kirppiskierrokselta täydelliset pikkutupsutkin häneen. Ja koska lehtiä ja kukkia oli vielä yli, piti tehdä kauluskaulakorumikälieosuus, joka kruunaa setin. Kevät on ehkä keijuneidon asu, joten siivet pitänee joskus työstää, ehkä?  Keväästä ei tullut ehkä niin hienoa kuin Kesästä, mutta lopputuloksesta tuli upea. Välivaiheahdistus oli suurempi Kevään kuin Kesän kanssa, sillä Kevät ei meinannut asettua kauniisti ja oli välillä hankala miettiä koska kukkia on liikaa ja koska tarpeeksi. Onnistuin.

Paaljon pikkukukkia ja söpönen pieni tupsupariskunta, joka löytyi sattumalta kirppikseltä juuri oikeana päivänä.

Kauluskaulakaveri.

 Aikaisemmin olen työstänyt itselleni lumikuningatarpäähineen Turun Kaupunginteatterilta ostetun omituisuuspäähineen rungon päälle (ei ole käynyt koskaan käytössä), flamingohöyhenisen maskin jonka tein The Crazy Flamingo Lagoon  - burleski-iltaamme keväälle 2012 (kerran hän kävi myös naamiositseillä), peilisirpalemaskin joka syntyi kun tilasin eBaysta sulkia jotka tullessaan olivatkin väärän väriset -> ne piti käyttää johonkin -> syntyi naamio (jota en ole käyttänyt koskaan, sen voisin myydäkin jos ostaja ilmaantuu) ja kaksi hiuskukkaa, oranssin glitterisen ja viimeisempänä ison joulutähden (Tampereen kirpparilta kukka) jonka viimeistelin kaverilta saadulla kultaglitterillä. Kuvakavalkadi niistä joskus kauan sitten kasaan saaduista pääkoristeprojekteista:

Lumikuningatar. Peilinsirpaleet näyttävät hienoilta, mutta rikkomisprosessi saattaa hajottaa sormet...

Flamingo -maski. Käytetty jo olemassa olevaa maskia pohjana.

Lisää peilinsirpaleita, höyheniä, sulkia ja glitteriä.

Hiuskukkaset, yllä jouluystäväisenä ja alla ei vielä käytössä ollut oranssi ruusutar.

Koska luovuudenkanava toimii tällä hetkellä (ja olen nyt nähnyt vihdoin kaikki Hobitit ja Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ja suurimman osan making -ofeista, making -ofit saavat kyllä minäkin pystyn - fiiliksen uusiin sfääreihin) saattaa uusia asioita syntyä vielä lisää. UFFistakin tarttui tänään mukaan yksi pitkään haaveissa ollut burleskiasunosanen, hääpuku hajotettavaksi pitseistään ja mekko kuvauksiin. Saattaa myös olla, että HiroNIAn Annin vetämä korsettikurssi Tampereella, jonne ilmoittauduin ja kovasti halusin, ei tätä luovuutta ainakaan latista <3

Uusikin projekti on aluillaan. Kuumaliima on ystävä. Ja panta sekä grillitikut. Harvinaisen kalliita aineksia siis.  Kuvauksiin on rekvisiittaa olemassa taloudessani siis: liikaa.

Lauantaina alkaa Kårenin Kirppis - kirpputoritapahtumasarja jota tuotan. Siellä nähdään! Tapahtuma facebookissa, klik klik.

Vuoden ensimmäisistä viimeisiksi - Bonettilady vihdoin kameran edessä

Bonettilady, yksi Lady Winkheartin outfiteistä siis, on odottanut kuvauksiin pääsyä suurinpiirtein kaksi vuotta. Yritystä saada hahmoa kameran eteen on ollut, mutta jostain syystä homma on aina jäänyt vaikka muita kuvauksia toki samalla aikavälillä on tullut tehtyä.

Koko idea tähän asuun lähti kaksi vuotta sitten joululomalla tarpeesta luoda käsillä jotain. Vieressä kuva asusta tammikuussa 2014. En tiedä edes mistä idea tehdä bonetti tuli, mutta sellaisen sain väännettyä kasaan ilman ohjetta, kuumaliimalla, vanhan hatun pohjalla, sametilla, taftilla, pitsillä ja satiininauhoilla. Oikein toimiva hänestä tuli. Hatun piti saada kaverikseen sopiva asu ja koska rekvisiittavarastoni on suuri, löytyi sieltä musta paita ja toki jättivannehame kaveriksi asuun. Nahkahanskat viehättävät suuresti, joten nekin toivat outfittiin sopivan rokahtavaa fiilistä.


Paita on löytö UFFin tasarahapäiviltä ja mekko löytö myös kyseisestä melkein-kirpparista. Nahkahanskat tai golf-hanskatko jopa, ovat löytyneet jostain hyllykirppikseltä, vannehame on joululahja muutaman vuoden takaa. Rekvisiittana olleet ruusut ovat kirpparilta (yllätys, kuten lähes kaikki muu mitä omistan) ja ennenkin kuvauksissa vierailleet mustaselkäiset vanhat kirjat bongasin kerran kaupunginkirjaston ota tästä -hyllystä.

 Markus Lehdon kanssa olen kuvannut ennenkin ja näiden kuvausten jälkeen kävi hyvin selväksi että kolmet tarinalliset kuvaukset muodostavat sarjan, jota tullaan vielä jatkamaan. Winkheartin seikkailuille löytyy jatkoa niin ajatuksellisesti, kerronnallisesti kuin rekvisiitallisestikin. Tosin mieluusti, kun luonnossa yleensä kuvataan tai ulkona ylipäätään, kesällä suoritetaan seuraavien seikkailuiden ikuistaminen.

Kuvaukset piti suorittaa toinen päivä lauantaina, mutta ennen uuden vuoden aattoa tutkiskellessani hyvää ystävääni säätiedotusta viikonlopulla saapuva -10 asteen pakkanen ei hirveästi houkutellut, joten kuvasimme uudenvuoden aattona plus parin asteen 'lämmössä'. Hieman yli tunnin siinä säässä selvisikin, kunnes sormet lakkasivat toimimasta. Mutta tuska kannatti jälleen, kun lopputuloksen sai nähdä. Lisäksi soijamaitokaakao vaahtokarkeilla ei maistune niin hyvältä milloinkaan muulloin kuin silloin, kun on oikeasti paleltunut hitusen.

 Meikki, kuvausten ideointi ja asu omaa käsialaa. Kuvat ja ediointi Markus Lehto, fotoni.org. En sinänsä koe itseäni gotiikan suureksi ystäväksi, mutta tumma värimaailma kiehtoo kyllä ja sopii näihin kuviin loistavasti.

 Siispä olkaa hyvät, kuvia! Omat henkilökohtaiset suosikkini ovat 1, 5, 9 & 10, allaolevasta järjestyksestä siis. Ihan kaikki kuvat löytyvät fotoni.org - sivustolta. 

                            The Tales of Lady Winkheart - Third Adventure. 

Alku.

Jos olisin pitänyt blogia viime vuonna, sinne olisi ilmestynyt tarinat siitä kuinka söin Hesburgerissa ensimmäisen ruishampurilaisen ikinä lähemmäs yhdeksän tunnin kuvauspäivän jälkeen (kaksi valokuvaajaa Tampereelta kiersi minun & rekvisiittavarantojeni kanssa pitkin Turkua kesällä kerran ja ku vat tiin ja paljon. Eikä muuten siis sillä, että hampurilaisaterioita ylipäätään söisin erityisemmin), ensimmäisestä hennavärjätyistä hiuksista, lukuisia kirppistarinoita niin Porin, Lahden(sielläpä on mahtava melkeinpä kirppiskauppakeskus - ainakin viisi kirppistä vierekkäin!), Tampereen, Helsingin kuin Turunkin kirppiksistä, tarina 15 päivän interrailista (ikävoin Venetsiaa, Amsterdamia ja Pariisia - uudestaan!), kertomuksia Hylätystä Huvipuistosta kertaa kaksi (koska kevään tapahtuma sekä Kurpitsajuhlat), tarinoita muiden kaupunkien tissitapahtumaseikkailuista, pohdintaa elämästä ja siitä, mistä masennus koostuu, aika kosolti paljon kuvauskuvia tai katsokaa-mitä-mitä-tällä-kertaa-kirppikseltä-ostin listauksia, lista kirppisten alepäivistä (tein sen sen sijaan viime vuoden kalenterini takakanteen - kyllä! Nyt voinkin alkaa pitää listausta täällä ihan internetzissä), ehkä muutama ruokakuva ja varmaankin jotain fiilistelyjä mukavista asioista olisin myös kirjoittanut.

Styling, MUAH, model: Me
Outfit is one of Lady Winkheart's signature outfits, all pieces from flea market (not shoes)

Photo: Heidi Pakarinen 

 Kårenin Kirppis alkaa viikon päästä lauantaina ja kirpputoritapahtumasarja tulee olemaan ensimmäinen ihkaoma tuotanto - this is crazy and I like it. Kirpputori-ihmisen, sellaisena joka pyrkii etsimään kaiken käytettynä (pussitonta pölynimuria etsin vuoden, kunnes löysin sen viikko sitten Ekotorilta - vihdoin! Tai löysinhän niitä aiemminkin, mutta ehtivät aina sujahtaa nenän edestä.), joka saa allergiaa kauppojen uusista tavaroista (ne ällöttää, ihan oikeasti ällöttää. Erityissuperpaljon kuvottavat kiinahalpistavarat, jotka haisevat viiden kilometrin säteelle muoviselta ja halvalta) ja joka tietää kirppiksistä sitä sun tätä ja osaa kirppisvihjeistää useimpiin kaupunkeihin joissa on käynyt, Kårenin Kirppis on ammattiosaamistani. Tuottamista ja kirppiksiä maustettuna tapahtumaideologialla.

 The Legend of Edvina syntyi muutama vuosi sitten ja toimikin blogina hetken aikaa, mutta ulkoasu jonka blogille loin, ei miellyttänyt tarpeeksi. Blogi sai muutaman kaupunginteatterikirpputoripostauksen jälkeen kadota. Nyt ajattelin elvyttää sen takaisin, uutena ja erilaisena. Kansikuva tulee todennäköisesti muuttumaan usein, mutta sellainen minä olen. Kyllästyn asioihin joskus helposti ja toisaalta löydän vanhoja asioita uudestaan ja innostun niistä moneen kertaan.

Tervetuloa matkaan, jos kiinnostusta riittää.


//Edvina