sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kiitos kahdeksansataaviisikymmentäkaksi!

Teksti on hei eri, mitä muissa kanavissa jakamani kiitosteksti (:

Kolmisen vuotta sitten pohdin mielessäni burleskitapahtumien koordinoimisen ohella, että kirpputorifriikin unelma olisi tuottaa omaa kirppistapahtumaa, sitte joskus Hylätty Huvipuisto ei vielä ollut alkanut, vaan kolme ensimmäistä osittaisraakiletapahtumaa oli pidetty. Niiden jälkeen mietittiin joka kerta, tehdäänkö edes seuraavaa tapahtumaa. Hylätyn Huvipuiston syntymisen jälkeen ehkä -kysymystä ei enää ollut. Vastaus oli aina 'sitten ensi kerralla tehdään niin ja näin ja sitä seuraavana vuonna teema vois olla tää, joo!'  Viime syksynä tuli olo, että nyt on ajanjakso 'joskus' tämän asian suhteen. Sanoin asian ääneen, homma alkoi rullata. Kåren oli ehdottomasti juuri The Paikka, jossa tapahtuman halusin toteuttaa. Se on itselleni lähes toinen koti ja rakastan sitä tilaa. Näiden kaikkien vuosien jälkeenkin. 

On jonkin verran selvitettäviä asioita ennen kuin voi pistää ehkäpä mahdollisesti hitusen suuremman mittaluokan tapahtuman pystyyn eikä Suomessa yrittäjien rahapolitiikkakaan ole helpoimmasta päästä. Jos tapahtumaa tekisi rahankuvat silmissä, mulle pitäisi riittää se, että myyntipaikat myyvät loppuun (joka kävi kolmessa tunnissa tämänpäiväisen kirppiksen kanssa) ja muilla asioilla ei ole väliä. Kunhan saa rahaa. Ja pääsee vähällä, that's it. En valitettavasti ole sellainen ihminen. Mä haluan toteuttaa omat tavoitteeni ja muutoinkin tekemieni asioiden kanssa olen kovin useni perfektionisti. Jos joku ei onnistu ihan täysin niin kuin piti, se harmittaa. Paljon. Raadollisuus ei aina ole hyvä juttu, silläkin on taustapuolensa varsinkin mieleen.
Mä haluan taistella kulutuskulttuuria vastaan, avartaa ihmisten mieltä ajattelemaan myös ympäristöä mutta myös järkevämmin. Tavaraa on maailmassa niin paljon, että varmasti vaikkapa ihan perustavaroita joille juuri sulla on tarve, löytynee joltain toiselta turhana. Tarve ostaa on vaikea taltutettava, mutta kuluttajana voit myös tehdä erilaisia päätöksiä kulutuksesi suhteen. Toki keskustelua siitä, onko käytettyjä H&M:n vaatteita järkevää ja kestävää myydä eteenpäin, voidaan käydä mutta toistaiseksi mun on ainakin täysin mahdotonta alkaa käydä jokaisen myyjän myytäviä niin läpi, että jäljelle jäisi vain laadukkaimmat tavarat. Koska Turulla on tarve itsemyyntikirppikselle, tulee kevät menemään kirpputorien osalta peruskirppareilla joille kuka tahansa voi tulla myymään. Syksyllä perehdytään alternativeen tai muihin spesifimpeihin kirppiksiin.
Kukaan ei voinut tietää tarkkaa lukumäärää päivän kävijöistä, mutta itse uskalsin arvata mediahuomion ja facebookin kautta, että tungosta tulee olemaan. Vihdoin Turussakin voidaan puhua kunnon kirpputoritapahtumasta. Markkinoin Kårenin Kirppistä muun maussa tällaisella kappaleella: ''Haluan luoda tapahtuman, jossa myyjille riittää ostajia ja ostajille riittää valikoimaa. Mikään ei ole kurjempaa kuin roudata ylimääräisyytensä kirpputorille jonka asiakasmäärän voi laskea sormin ja varpain.'' Ensimmäinen Kårenin kirppis täytti täysin tuon lupauksen, sillä kenekään sormi + varvas -kombinaatio ei ole 852. Hurja suoritus. Enemmänkin varmasti olisi ollut tulijoita, mutta osalle jonottaminen oli kynnyskysymys ja Kårenin liepeiltä käännyttiinkin tulosuuntaan takaisin. Jonottaminen on kuitenkin valitettavasti pakollinen toimenpide, kun sadat ihmiset ovat kiinnostuneet tapahtumasta, sekä turvallisuuden että kiertelymukavuuden takia.
Seuraava, toivottavasti taas järkyttävät jonot aiheuttava tapahtuma järjestetään sunnuntaina 7.2. klo 12-16. 
Nähdään silloin!
The luku. Kuva: Miika Soukkala Photography

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti