Kreisiä kirppismatkailua

 Pohdin pitkään Voipaalan taidekeskuksen taidenäyttelyyn lähtemistä Atelieri O. Haapalan kuvaupisteen vuoksi, mutta neljän tunnin matka versus tunnin näyttelykierros & Haapalalla oli sama tausta kuin Vapriikki-Vintagessa joten se reissu jäi väliin. Helsinki Burlesque Festivalilla kun on vielä mahdollisuus O. Haapalan kuviin. The Girl King- elokuvan puvustamon kirpparilta (jolla muuten eipä oikein edes mitään vaatteita ollut, lähinnä materiaalia, kankaita, nauhoja, nappea ja lämpösukkahousuja) ostettu aamutakki lähtee Haapalan kuviin. Pelkkä kangas oli maksanut 200€. En muista millään mille roolihahmolle takki oli suunniteltu, mutta sen alla kuului käyttää punaista raakasilkkistä pitkähihaista lattiaan asti ulottuvaa mekkoa, se tosin jäi omalta ostoslistaltani pois. Aamutakki oli muutoinkin keskeneräisenä eräällä vaatetangolla ja kun hoksasin kysyä sen kohtaloa, yllätyin kovin. Takki oli kursittu kasaan hakaneuloilla ja Lumira saikin ihastuttavan ja riemastuttavan projektin ommella takin saumat kiinni siinä onnistuen loistavast. Vaikka aamutakki on ollut jo vuoden valmiina, ei sekään ole päätynyt vielä kuvauksiin. Jostain syystä alasti hilluminen aamutakissa jossain kauniissa luonnonpaikassa kiehtoisi kuvia ajatellen. Tosin takkia ei voi metsään viedä, sillä muutoin laahuksesta saa irroittaa ikuisuuden metsänosia..  Muutoinkin taidekuvia on helppo katsoa, mutta kun niitä lähtee rakentamaan itse huomaakin kuinka järkyttävän paljon duunia se vaatii. Tai älyttömiä kikkailuja.

You see my thights. Kaunis ympäristö, mutta keskittykää överihienoon aamutakkiin <3 <3

Koska lauantai ei mennyt edestakaisin Suomea ajellessa, meni se kirppiskierroksen parissa, sillä Pelastusarmeijan Kirpputorit olivat mukavaisesti järjestäneet lauantaille kaikki tuotteet -50% päivän. Ahne kun olen (tai aarteidenmetsästyshaluinen) piti kiertää kaikki neljä kirppistä, siinä ohessa tosin meni myös Hassinen sekä Länsikeskuksen Kirppis-Center. Löytöjä tuli tehtyä takapenkillinen - hups. Useimmiten kirppisreissuilta löytyy pari juttua, toisinaan ei mitään, mutta jos kerralla löytää hirmuisen paljon erikoisuuksia ja tarpeellisiakin asioita, se tavaramäärä ahdistaa kyllä. Tulee olo, että miksi näin paljon, tarvitsenko näitä todella, vaikka suurin osa ostoksista oli kyllä täysin järkeviä. Muovikukkia löysin hurjanhurjasti, päähinematskuja siis, samoin materiaalia erääseen esiintymisasuun. Pari kangasta ompeluprojekteihin, ilmoitustaulu Kårenin Kirppikselle, jotta k a i k k i ostostelijat löytävät tulevaisuudessa myös Argentiinasalin puolelle (myyjiä on siis itse juhlasalissa sekä talon toisessa päässä, kahvilan ohi kuljettaessa, löytyvästä Argentiinasalista). Yhteistyökumppanikuvioita Kårenin Kirppiksen suhteen on taas saatu myös eteenpäin, joten katsotaanko toteutuuko ylimääräisyyssuunnitelmani jo seuraavalle kerralle.

Sanokaa feikkikukka.

 On asioita, joita kirpparilla käydessään ei ikinä tajua katsoa, ellei tee itselleen ostoslistaa jota en tee kirppareilla käydessä about ikinä. Olen kuitenkin niin monta kertaa ollut katsomatta kehyslaatikoita, ettei mitään järkeä joten lista on ollut pakko tehdä. Fanikuvat, siis burleskiartistien yms, pitäisi saada seinälle ja kuvat ovat kaikki hippasen erikokoisia, joten on pitänyt listata kalenterin takasivulle kuvien koot jotta osaa kehyksiä katsoessaan mitata sopisiko tämä juuri sille kuvalle (kyllä, mulla on mittanauha ollut viime aikoina aina käsilaukussa). Löysin kuin löysinkin kahdet sopivat kehykset, jee!, vaikka perusmustia kehyksiä ei aina ihan joka paikasta löydäkään. Uusin kuva, Ivizia Dakini, sekä Raquel Reed tulevat nyt mahtumaan seinälle. Vahinko-ostoksena löytyi myös juuri suunnattuani kassalle söpöset lautaset, Kathie Winklen käsialaa, Rose Glen on ilmeisesti mallisto. Soveltuivat hyvin ystävänpäivän vadelmakuorrute mustikka-kookoskerma-valkosuklaa -juustokakun nauttimiseen.

Mustat astiat ovat enemmän mun juttu, mutta niin ovat ruusutkin. Ja turkoosi ainakin tänä keväänä.

 Randomeihinmpiin ostoksiin eiliseltä kuului vanha kamera, joka tuntuu täysin lelulta, mutta todennäköisesti oikeasti toimii. Kodak Instamatic 133-X. Alkuperäinen boksi, käyttöohjeet, takuulappu ja kaikki. Ostettu Anttila Oy:stä 24.12.70. Ironista mutta ajankohtaista, sillä Anttilahan mitä ilmeisemmin palaa kuitenkin takaisin Turkuun. Posliininen keksipurkkitalo löytyi myös. Olen kerran saman sarjan purnukan ostanut ja leiponut sen täyteen keksejä tuparilahjaksi, joten samaan tarkoitukseen ajattelin käyttää tätäkin yksilöä.

Filmin metsästys alkakoon.

Skanssin Pop-Up -kirppiksen tsiikailin myös pikaisesti läpi nyt sunnuntaina löytäen tulevaan Inkatemppeliin rekvisiittaa. Tai ehkä se tulee vain kuvauskaveriksi, ken tietää. Mutta mahdottoman khuul tapaus oli. Muutoin kirppis oli lähinnä täynnä H&M -jne-plaa-plaa-plaa -vaatetusta jota edelleen kartan sekä leluja ja muuta superhighsisustusfashionkamaa, joka vain ei ole mun juttu.

Inka-maya-ya-yayaa.