keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Luomisen tuska ja ihanuus.

Toisinaan tulee fiilis luoda jotain uutta. Ei kirjoittamalla, sitä käytän toisinaan asioiden läpikäymiseen ja käsittelemiseen vaan ompelemalla tai askartelemalla. Luomalla jotain konkreettisesti. Vuosi sitten joululomalla tarve saada päähine / pääkoriste itse tehtyä oli suuren suuri. Sainkin kaikki materiaalini levitettyä keittiön pöydälle ja siihen ne jäivät. Ei luovuus riittänyt tekoihin asti. Tuskaisa tunne.

 Tämän vuoden joululomalla tuli sama fiilis, on tehtävä jotain. Levitin kaikki askartelulaatikon sisälmykset pitkin maailmaa ja etsin yhteensopivia asioita, esineitä, värejä ja muotoja. Mitä loisin, mistä loisin? Halusin tehdä päähineen, panta riitti pohjaksi huopapalan kera.

En suunnittele etukäteen kovinkaan tarkkaan (eli en ollenkaan) mitä lähden tekemään vaan tuotos syntyy fiilispohjalta. Mikä materiaali, mikä fiilis siitä tulee, minkä kanssa se sopisi yhteen. Luovassa työskentelyssä on kamalia vaiheita ja ihania vaiheita. Kamaluus muodostuu alussa kun ei täysin tiedä miten tekee ja mitä tekee. Varsinkaan tekniikoista en tiedä yhtään mitään, mutta aikaiseksi saan kyllä silti asioita. (Paitsi toisinaan kun kyllästyn ja projekti jää kesken. Tätä tosin ei ole pitkään aikaan tapahtunut koska en ole saanut projekteja edes aloitettua.) On kamalan ihanaa repiä tekokukista kukat ja terälehdet irti ja katsoa edessään olevaa kukka-lehti-glitter-tupsu -pinoa ja miettiä, että syntyykö tästä vai eikö synny. Tänä keväänä vuonna on syntynyt jo kaksi kertaa. Hurraa!

  Palkitsevin hetki on epätoivon ylittämisen jälkeen nähdä, että idea toimii ja työ  muokkautuu lopputulosta kohden itsestää. En osaa selittää luovaa luomisprosessia oikein muuten. Se toimii itsestään aika paljolti. Sitä mallailee eri osia sopisivatko ne tähän vai tähän ja sitten vasta ompelee tai liimaa ne lopulliseen paikkaansa.

Ensimmäisenä sain aikaiseksi Kesä -päähineen. Sen nimi ei ollut kesä kun sitä aloin työstää vaan pakko-tehdä-joitain-luovaa -päähine. Oli panta, typerä naamiaiskaupan pirupäähine (sarvet leikkasin pois ja jäljelle jäi pään peittävä punainen huopa"kuppi", sarvet saa johonkin toiseen tummansävyisempään pääkaunistukseen kiinnitettyä joskus sitten) josta leikkasin kaistaleen ja ompelin sen pantaan. Sain aikaiseksi pohjan, sen vaikeimman osuuden. Sitten valikoin kukkavalikoimastani (kirpparilta kaikki, muutaman euron kavereita) kauneimmat ja aloin työstää. Isot lehdet taustalle, pystyyn, niissä oli metalliruoto, jes! muoto toimii. Eteen pienempiä lehtiä. Lopuksi kukat. Ja tupsut.

Kesä - materiaalit (kuumaliimaa lukuunottamatta) kirpputorilta, peruukkipää myös.
Olen hitusen tupsufriikki tai rakastaja, niitä pitää kirppiksiltä aina niitä löytäessään ahmia. Ne sopivat vaikka ja minne ja ovat kauniita. Ruusut ovat valikoituneet jotenkin kummallisesti lempi- ja arkikukikseni. Arkikampaukseen kuuluvat aina kaksi punaista ruusukukkaklipsiä ja toisinaan yksi vihreä. Kaikki kirppislöytöjä eri puolilta Suomea. Viimeisin arkikukka löytyi Lahden pelastusarmeijan kirpputorilta, se vihreä yksilö siis. Yksi on Porista ja yhden alkuperää en edes muista.

 Kesä kaipaa seurakseen kuvausasuksi jonkin asteisen mekon ja / tai yläosan. Siihen on jo saman vihreää nyöriä ja lisää tupsuja olemassa. Lopullista inspiraatiota häneen en ole ihan vielä saanut, sillä Kevät tunki väliin. Tosin Kevät ja Syksy taistelivat olemassa olostaan tovin. Irroitin jo kaikki syksyn lehdet ja meinasin alkaa ommella niitä kiinni päähinepohjaan kunnes päätinkin, että Kevät tulee ensin.

Kevät - päähineen lopputulos.


Keväästä tuli tarpeeksi hempeä ja pieni kukkaine kaveri, päähineen valmistuttua löysin samanpäivän kirppiskierrokselta täydelliset pikkutupsutkin häneen. Ja koska lehtiä ja kukkia oli vielä yli, piti tehdä kauluskaulakorumikälieosuus, joka kruunaa setin. Kevät on ehkä keijuneidon asu, joten siivet pitänee joskus työstää, ehkä?  Keväästä ei tullut ehkä niin hienoa kuin Kesästä, mutta lopputuloksesta tuli upea. Välivaiheahdistus oli suurempi Kevään kuin Kesän kanssa, sillä Kevät ei meinannut asettua kauniisti ja oli välillä hankala miettiä koska kukkia on liikaa ja koska tarpeeksi. Onnistuin.

Paaljon pikkukukkia ja söpönen pieni tupsupariskunta, joka löytyi sattumalta kirppikseltä juuri oikeana päivänä.

Kauluskaulakaveri.


 Aikaisemmin olen työstänyt itselleni lumikuningatarpäähineen Turun Kaupunginteatterilta ostetun omituisuuspäähineen rungon päälle (ei ole käynyt koskaan käytössä), flamingohöyhenisen maskin jonka tein The Crazy Flamingo Lagoon  - burleski-iltaamme keväälle 2012 (kerran hän kävi myös naamiositseillä), peilisirpalemaskin joka syntyi kun tilasin eBaysta sulkia jotka tullessaan olivatkin väärän väriset -> ne piti käyttää johonkin -> syntyi naamio (jota en ole käyttänyt koskaan, sen voisin myydäkin jos ostaja ilmaantuu) ja kaksi hiuskukkaa, oranssin glitterisen ja viimeisempänä ison joulutähden (Tampereen kirpparilta kukka) jonka viimeistelin kaverilta saadulla kultaglitterillä. Kuvakavalkadi niistä joskus kauan sitten kasaan saaduista pääkoristeprojekteista:


Lumikuningatar. Peilinsirpaleet näyttävät hienoilta, mutta rikkomisprosessi saattaa hajottaa sormet...

Flamingo -maski. Käytetty jo olemassa olevaa maskia pohjana.

Lisää peilinsirpaleita, höyheniä, sulkia ja glitteriä.
Hiuskukkaset, yllä jouluystäväisenä ja alla ei vielä käytössä ollut oranssi ruusutar.

Koska luovuudenkanava toimii tällä hetkellä (ja olen nyt nähnyt vihdoin kaikki Hobitit ja Taru Sormusten Herrasta -elokuvat ja suurimman osan making -ofeista, making -ofit saavat kyllä minäkin pystyn - fiiliksen uusiin sfääreihin) saattaa uusia asioita syntyä vielä lisää. UFFistakin tarttui tänään mukaan yksi pitkään haaveissa ollut burleskiasunosanen, hääpuku hajotettavaksi pitseistään ja mekko kuvauksiin. Saattaa myös olla, että HiroNIAn Annin vetämä korsettikurssi Tampereella, jonne ilmoittauduin ja kovasti halusin, ei tätä luovuutta ainakaan latista <3

Uusikin projekti on aluillaan. Kuumaliima on ystävä. Ja panta sekä grillitikut. Harvinaisen kalliita aineksia siis.  Kuvauksiin on rekvisiittaa olemassa taloudessani siis: liikaa.

Lauantaina alkaa Kårenin Kirppis - kirpputoritapahtumasarja jota tuotan. Siellä nähdään! Tapahtuma facebookissa, klik klik.

2 kommenttia:

  1. Aivan upeat nuo kesä ja kevät päähineet. Olen monesti itsekin haaveillut, että saisin aikaan tuommoisia kivoja päähineitä kuvauksiin, mutta mun luomiset on yleensä semmoista meinaamista. Saan mieleeni kuvan, mitä haluan tehdä, mutta se itse toteutusvaihe ei lähde koskaan liikkeelle. Vaikka materiaalia olisi, niin jotenkin meen vain lopulta lukkoon. Kiva nähdä näitä päähineitäsi. Olet taitava!

    VastaaPoista
  2. Oii, kiitos <3

    Meinaaminen on tosi helppoa ja sitä harrastin myös vuosi sitten. Kuitenkin se tahto tehdä ja aikaiseksi saaminen tuli vasta vuoden päästä, jostain kulman takaa. En ajatellut päästää sitä vielä menemään koska ideoita on - paljon. Seurassa luominen olisi varmasti helpompaa, jos kokoontuisi yhdessä johonkin toiseen tilaan vain sen takia että nyt askarrellaan. Kannattaa koittaa, jos on aikaa.

    Mulle on tällä hetkellä haaste saada ompelukonetta kaapista esiin jotta voisin ommella taaskerran, mutta sitä kohti mennään koko ajan.

    VastaaPoista