Kadehdi en niitä, jotka on luotu kaksoiselämään.

Burleskin väitetään olevan kovinkin suvaitseva yhteisö, mutta totuus ei välttämättä ihan vastaa tätä kuvaa. Alla oleva teksti on kirjoitettu ensimmäisen kerran 2014, pohjautuen 2012 tapahtumiin, ja tässä versiossa olen päivittänyt sitä hieman vastaamaan tätä päivää.

Hylätty Huvipuisto 2014, kuva Jere Satamo

Nelisen vuotta sitten Turussa aloitti  pelkistä naisista koostuva suuri ja uusi burleskiryhmä, joka teki mielenkiintoisen mukaantulon Turkun burleskipiireihin. Itselleni on tärkeää tietää taidemuotonsa tai ihan minkä tahansa aiheen tai asian, mitä lähdet tekemään ja kehittämään, lähihistoria ja pyrkiä kunnioittamaan sitä edes jollain tavalla. Suomen burleskin historia ylipäätään ei myöskään ole kovin vanha eivätkä piirit suuret, joten sitä suuremmalla syyllä yhteisöllisyyden voisi kuvitella olevan pop. Näin nämä neitokaiset eivät kuitenkaan ajatelleet ihan samalla tavalla. Toisinaan on hyvä googlailla omalla taiteilijanimellään, joten satuin löytämään näin heidän salaiseksi tarkoitetun fooruminsa, joka ei siten ollutkaan niin salainen.

Itse olen tehnyt burleskia tavalla tai toisella vuodesta 2010 lähtien. Ensimmäinen burleskitapahtuma, jossa ikinä olen ollut järjestettiin keväällä 2010 Manillassa - Mama's Burning Hot Kitchen. Burleskista olin kuullut jo 2008 / 2009 löytämällä Illusion Costumesin kuvia netistä, joissa Olivia Rouge -poseerasi kirsikkamekossa Särkänniemen karusellissa. Tutustuin tätä kautta Olivian sivuihin ja löysin burleskin maailman. Toki heti, kun syksyllä 2009 jostain ilmaisjakelulehdestä luin burleski-iltojen rantautuvan Turkuunkin, oli liput saatava käteen heti. Kyseisen illan jälkeen halusin tehdä samaa, olla mukana samassa maailmassa. Kevään 2010 Burleskikerhossa kirjakahvilassa vierailinkin joka kerran ja Human Zoo -burleskiklubilla yhdeksäntoistavuotissyntymäpäivänäni tein pick-up -debyyttini.

 Tyttöjen tai oikeammin ihan aikuisten naisten keskusteluketju oli saanut innoitteensa siitä, kuinka eräs tapaus oli osunut samalle Stripdance-tunnille kanssani (ja sitä tanssilajia olen tasan tuon yhden kerran elämässäni ollut kokeilemassa). Viestiketju oli nimetty osuvasti silloisella taiteilijanimelläni, vieläpä osittain väärin kirjoitettuna. Keskustelu alkoi tilittämisellä siitä, kuinka en kuulema osannut tanssia, eikä minulla ollut minkäänlaista rytmitajua taikka notkeutta. Toinen tiesi kirjoittaa, että viimeisin esitykseni oli täysin surkea, vaikka sen voissa paistaisi ja että heidän esityksissään oli sata kertaa enemmän ideaa ja ajatusta. Kolmas ihmetteli koska olin edes alkanut tehdä burleskia. Neljännen mielestä, ja tässä kohtaa on jutun kannalta huomionarvoista mainita että kyseinen nainen oli itse partiossa, ryhtini oli hirveä samoin ripseni ja kun vain heidän kuvanjakoketjunsa saataisiin kuntoon, hän haluaisi jakaa hyvää kuvamateriaalia minusta siellä heidän kesken. Saatesanat lienivät 'odottakaahan vain, kunhan saan ladattua nuo kuvat sinne ketjuun teidän nähtävillenne, hehhe'. Seuraava kommentoi väliin jotakin epäjärkevää ja samainen partiotaustainen tyttö tiesi jatkaa 'Tiesittekö, että se on muuten partiolainen? Kadehdi en niitä, jotka on luotu kaksoiselämään'. Edellisen esitykseni surkeaksi haukkunut nainen kehitti tästä hyvän päätelmän: 'Sillä on varmaan mennyt selkä väärälle rinkan kantamisesta ja teltassa nukkumisesta'. Fakta on, että mulla on partiotaustaa, mutta millä tavalla se liittyy mitenkään burleskiin tai estää sen tekemistä?

Ketjua oli ihana jakaa sydämensä kyllyydestä kaikille vähänkin burleskiin liittyville ihmisille ja ystävillenikin. Miksi ei, kun naisjoukko tunnustaa typeryytensä yhteistuumin netin ihmeellisessä maailmassa? Myöhemmin tätä tapausta pyydettiin anteeksi, vaikkakaan anteeksipyyntöä ei olisi koskaan tehty, ellen olisi itse ilmiantanut ketjua eräälle välikäsitaholle. Edellisen esitykseni surkeaksi haukkunut nainen soitti minulle pitkän puhelun pyytääkseen anteeksi, mutten koskaan tuntenut, että minulta pyydettiin anteeksi vilpittömästi.

Miten tähän tarinaan liittyy opetus? Tehdessäni yli kuusi tuntia powerpointesitystä aiheesta Turun burleskihistoria Hylätyn Huvipuiston ennakkoklubille keväällä 2014, ensimmäiselle burleski-illalle Musiikkikahvila Soinnussa ikinä, sain paneutua jälleen kyseiseen porukkaan, sillä itselleni ei tuota ongelmaa puhua heistä vaikka itse taidankin olla ollut heille joskus ongelma. Etsiessäni tietoa partiotaustaisen naisen burleskiminästä en sitä enää löytänyt. En myöskään anteeksipyytäneen tapauksen ja partiotytön yhteistä duosivua. Muutama päivä itse powerpointin teon jälkeen selvisi syykin tähän ihmeelliseen katoamiseen. Kyseinen nainen oli töissä siviilissä nuorten lasten parissa, jos oikeammin ymmärsin koulussa, ja ilmeisesti joku näistä lapsista oli löytänyt hänen burleskikuviaan netistä. Tämän takia kaikki heidän ryhmänsä yhteiskuvat sekä kaikki häneen liittyvät kuvat sekä tiedot oli ollut pakko poistaa.

Tähän kohtaan lienee erittäin osuvaa sanoa: 'Kadehdi en niitä, jotka on luotu kaksoiselämään'. Pilkka saattaa joskus osua takaisin omaan nilkkaan ja vieläpä suhteellisen ilkeästi. Itse en elä kaksoiselämää vieläkään, enkä ole koskaan elänyt. Burleski on osa minua, osa Edvinaa, enkä koe sen piilotteluun mitään tarvetta. Jos se jossain tuottaisi ongelmaa, ei kyseinen paikka olisi minua varten.

Ps. Sunnuntaina Kauppatorilla Turun Sanomien Pop-up peräkonttikirppis, sitä en tiennyt vielä siinä vaiheessa, kun kevätkirppislistauksia tänne sivustolleni tein. Ekotorille voi jättää pienelektroniikkaa, myös rikkinäistä ja Tekstiili 2.0 kerää myös poistotekstiiliä.

Kotiolohuone, 2016. Lisää tätä sarjaa päivittelen tänne vielä jossain kohtaa. Kuva: Lisa McWhirter